Eurodollarin määräaikaistalletukset ovat osa valtavia valuuttamarkkinoita. Historiallisesti tällaiset talletukset olivat enimmäkseen eurooppalaisia ​​pankkeja ja rahoituslaitoksia, ja ne tunnettiin nimellä "Eurodollars". Huhtikuusta 2006 alkaen Kiinalla on suurimmat valuuttavarannot, joista suurin osa on Yhdysvaltain valuutan määräisiä. Tällaiset talletukset ovat nyt saatavilla useissa maissa maailmanlaajuisesti, mutta niitä kutsutaan edelleen "Eurodollareiksi" riippumatta sijainnista.
Eurodollarin määräaikaistalletukset ovat Yhdysvalloissa Yhdysvaltain ulkopuolella talletettuja Yhdysvaltain dollareita joko ulkomaisen pankin tai U.S.-pankin tytäryhtiön kanssa. Eurodollareilla on kaksi perusominaisuutta: ne ovat lyhytaikaisia ​​velvoitteita maksaa dollareita ja ne ovat pankin toimistojen velvollisuuksia, jotka sijaitsevat Yhdysvaltojen ulkopuolella. Periaatteessa Eurodollarien ja muiden dollarimääräisten saatavien välillä ei ole kovia ja nopeita linjoja. Näistä dollarin talletuksista maksetut korot ovat yleensä korkeammat kuin U.S.-pankkien talletetut varat, koska ulkomaiset pankit ovat riskialttiimpia - Yhdysvaltain hallitus ei tue tai kansallistaa niitä oletuksena. Lisäksi ne voivat maksaa korkeammat korot, koska Yhdysvaltain hallitus ei ole sääntelemässä niitä. Heitä tukevat paikallisen kotimaisen pankin täysi luottamus ja luotto, ja ne myönnetään sen offshore-sivuliikkeellä. Eurodollarin määräaikaistalletukset on tarkoitettu yrityksille, kaupallisille, institutionaalisille ja korkean nettotason sijoittajille, jotka haluavat lyhytaikaisen, korkean tuoton rahamarkkinasijoituksen. Ulkomaiset liikepankit, kuten Bank of London ja South America, Ltd., kauppapankit, kuten Morgan Grenfell and Co., Ltd., ja monet U.S. liikepankkien ulkomaiset sivukonttorit, harjoittavat Eurodollar-liiketoimintaa. Näihin laitoksiin sijoitetut varat voivat olla kaikkien USA: n tai ulkomaisten asukkaiden tai kansalaisten, henkilöiden tai yritysten tai hallitusten omistuksessa.
Esimerkki: Aika-talletukset
Aika-talletukset on jäsennetty seuraavalla tavalla. Lontoon pankki, pankki A, tarvitsee lainata 5 miljoonaa dollaria 30 päivän ajan. Se saa lainauksen toisesta pankista, Bank C, 6%. Jos pankki A tekee sopimuksen, sen on maksettava pankille C $ 5 miljoonaa x (1 +0. 06 (30/360)) = $ 5, 025, 000 30 päivän sisällä. Toisin kuin teleyritysten markkinoilla, korkoa ei vähennetä päämieheltä, vaan se lisätään nimellisarvoon, kuten omat pankkilainat. Tätä menettelyä kutsutaan nimellä lisäkysymys .
LIBOR tai Lontoon keskuspankin tarjouskorko
LIBOR, joka on Lontoon pankkienvälisen tarjouksen kohteena oleva korko, on pankkien välisten talletusten korko kansainvälisillä rahamarkkinoilla (kutsutaan myös eurovaluuttaan ). Koska LIBORiin hinnoiteltuja eurovaluuttatalletuksia käydään melkein jatkuvasti erittäin likvideillä markkinoilla, LIBORia käytetään yleisesti lyhyen koron korkoina laina- ja talletuskorkojen asettamisessa ja koronvaihtosopimusten vaihtuvakorkoisena.Sitä pidetään yhtenä kansainvälisen rahan kustannusten tärkeimmistä barometreista, ja LIBOR on historiallisesti heijastanut rahamarkkinakorkoja tarkemmin kuin pää- ja valtiokohtaiset indeksit.

• Yleisimmin käytettyjä johdannaissopimuksia
• Vaikka se on Yhdysvaltojen ulkopuolella myönnettyä lainaa, sitä pidetään edelleen parhaimpana edustavana korotuksena (ei-julkisen) yksityisen luotonottajan
• Sisältää myös useita pankkien sivukonttoreita Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolelta

LIBOR noteerataan yhden kuukauden, kolmen kuukauden, kuuden kuukauden tai vuosittain. Kuuden kuukauden LIBOR-maksua pidetään yleisimmin lainojen muodossa. Sekä Fannie Mae että Freddie Mac käyttävät LIBORia ostamiensa lainojen indeksinä.
Euribor
Euribor (Euro Interbank Offered Rate) on samanlainen kuin LIBOR, paitsi että se käyttää euroja ja euromääräisiä talletuksia pankkien välisillä lainoilla ja lainoilla dollareiden sijaan. Euribor on kurssi, jolla yhden pankkipankin tarjoamat eurosetelien väliset talletukset toiselle pääpankille. Se kootaan Frankfurtissa ja julkaisee Euroopan keskuspankki. Euribor on suurten euron rahamarkkinoiden vertailuarvo, ja sen rahoittaa Euroopan pankkiliitto (FBE), joka edustaa 4, 500 pankkia 24 Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja Islannissa, Norjassa ja Sveitsissä sekä Financial Markets Association (ACI).
Euribor-pankkien valinta perustuu useisiin markkinakriteereihin, mutta kaikki pankit valitaan sen varmistamiseksi, että euron rahamarkkinoiden monimuotoisuus heijastuu riittävästi ja siten Euriborin tehokas ja edustava vertailuindeksi.