a:

Vaikka tilinpäätösstandardilautakunnan tai FASBin ja kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan tai IASB: n ponnistelut ovat suuria, on edelleen huomattavia eroja Yhdysvaltojen ja muun maailman kirjanpitokäytännöissä . Esimerkiksi Yhdysvalloissa sijaitsevat yritykset saavat käyttää viimeistä, ensin ulos tai LIFOa inventaarikustannusmenetelmänä, joka on harjoittelu kielletty useimmissa muissa maissa.

Kansainväliset käytännöt on laadittu IASB: n asettamissa kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa tai IFRS-standardeissa. Yhdysvalloissa FASB julkaisee tilinpäätöksen laatimisperiaatteita, jotka yhdistävät yleensä yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden tai GAAP: n.

IFRS-verkkosivuston mukaan suurin ero IFRS: n ja U.S. GAAP: n välillä on ", että IFRS: ssä on paljon vähemmän yksityiskohtia." Muita merkittäviä eroja ovat mm. Vertailevan taloudellisen informaation esittäminen, taseen ja tuloslaskelmien laatiminen sekä velkojen hoito.

Varaston kirjanpitoerot

U. S. GAAP sallii LIFO: n kantavan kirjanpitokustannuksen, kun taas IFRS: ssä nimenomaisesti kielletään yritystä käyttämästä LIFO: ta. Sen sijaan kansainväliset standardit edellyttävät, että samaa kustannuskehystä on sovellettava kaikkiin samankaltaisiin luonnonvaroihin.

GAAP: n mukaan inventointi tapahtuu kustannusten tai markkinoiden alhaisemmaksi, ja markkinat määritellään nykyisiksi korvauskuluiksi, lukuun ottamatta joitain poikkeuksia. IFRS-standardien mukainen inventointi tapahtuu kustannusten tai nettorealisointiarvon alhaisemmalla arvolla, joka on arvioitu myyntihinta vähennettynä valmistumiskustannuksilla ja muut myynnistä aiheutuvat kulut.

Muut vaihto-omaisuuserot sisältävät sen, miten vähittäismyyntimallilla tai RIM: ssä sallitaan markdowns, ja miten varaston arvonalentumiset ovat päinvastaisia.

Pitkäaikainen omaisuus

GAAP ei salli omaisuuden uudelleenarvostusta; IFRS-standardi mahdollistaa arvonkorotukseen perustuvan arvonkorotuksen, kunhan se tehdään säännöllisesti. Pitkäaikaisten omaisuuserien arvon aleneminen on hyvin harvinaista, joskin teknisesti sallittavissa GAAP: n mukaan; se vaaditaan IFRS-standardien mukaisesti, jos omaisuuserillä on "erilainen etuusmalli".

IASB on määritellyt pitkäaikaiset sijoitusvarat erikseen ja ne kirjataan normaalisti hankintamenoon. Yhdysvalloissa FASB: llä ei ole erillistä määritelmää kiinteistöstä, jota käytettiin vain investoinneina. Kiinteistövälitys on tarkoitettu vain käytettäväksi tai myytävänä.

Pitkäaikaisen omaisuuserän arvonalentumistappio lasketaan käypään arvoon ylittävän omaisuuserän mukaisesti. IFRS-standardien mukaan tällaiset omaisuuserät on laskettu määränä, jonka omaisuuserä ylittää "kerrytettävissä olevan rahamäärän" tai suuremman käypän arvon tai myyntikustannusten tai käyttöarvon välisen suuremman arvon.

Tilinpäätöksen tarvittavia asiakirjoja

IFRS-standardeihin perustuvien yritysten on laadittava ja julkaistava tase, tuloslaskelma, oman pääoman ehtoisen asiakirjan muutokset, rahavirtalaskelma ja kaikki siihen liittyvät alaviitteet. FASB vaatii kaikkia näitä samoin ja lisää lausuntoja laaja tuloista.

Säännöt vs. periaatteet

GAAP: n katsotaan olevan sääntöihin perustuva, joten sääntöjä tehdään tietyissä tapauksissa eikä ne välttämättä edusta suurempaa periaatetta. IFRS on periaatteisiin perustuva ja siten johdonmukaisempi. Tämä on yksi syy siihen, että julkaistu IFRS-versio on alle 20% julkaistun GAAP-tilavuuden koosta.