LIFO, joka on viimeinen, ensin ulos, on kiistanalainen tapa laskea varaston myynti. Menetelmä on kielletty kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa (IFRS), jotka ovat Euroopan unionin, Japanin, Venäjän, Kanadan, Intian ja monien muiden maiden kirjanpitosääntöjä. GAAP: n (General Accepted Accounting Principles) noudattamat United Sates -ratkaisut ovat ainoa maa, joka sallii LIFO: n. Joten milloin ja miksi yritys käyttää LIFOa?

LIFO: n mukaan yritys kirjaa uusimmat tuotteet ja varastot ensimmäisenä myydessään. Päinvastaista lähestymistapaa kutsutaan FIFO: ksi, joka on ensimmäinen sisään, ensin ulos. FIFO: n mukaan vanhin inventaario kirjataan ensimmäisenä myydyksi. Kummassakin tapauksessa yritys ei välttämättä kirjaa kirjaimellisesti uusinta tai vanhinta luetteloa, mutta se käyttää tätä oletusta kustannuslaskennan tarkoituksiin. Jos varastojen hankintakustannukset olivat samat vuosittain, ei olisi merkitystä, onko yritys käyttänyt LIFO: ta vai FIFO: ta. Mutta kustannukset muuttuvat. Monien tuotteiden kustannukset nousevat vuosittain. Yritykset, jotka myyvät näitä tuotteita, hyötyvät LIFO: n käytöstä.

LIFO: n vastustajat sanovat, että se vääristää taseen inventaarioluvut inflaation aikoina. He väittävät myös, että LIFO antaa käyttäjilleen epäoikeudenmukaisen "verohelpotuksen", koska se voi alentaa nettotuloja ja sen jälkeen verot, joita yritys joutuu kohtaamaan. Juuri tämän vuoksi liiketoiminta kuten LIFO. Käyttämällä LIFOa hintojen noustessa yritykset voivat paremmin verrata tulojaan viimeisimpiin kustannuksiinsa, lukuun ottamatta veroja, jotka muutoin olisi kertynyt muuhun kustannuslaskentaan ja vähentävät inventaarioalennuksia.

Yritykset, jotka hyötyvät LIFO

Käytännöllisesti katsoen mikä tahansa toimiala, jolla on kasvavia kustannuksia, voi olla LIFO-kustannuslaskennan käyttö. Esimerkiksi 90 prosenttia supermarketeista ja suurin osa huumeiden liikkeistä käyttää LIFOa, sillä lähes kaikki niiden kuljettamat hyödyt ovat kokeneet inflaatiota. Lisäksi tavaratalot, etenkin polttoaine- ja tupakkaa kuljettavat, ovat myös hyviä LIFO-ehdokkaita, koska näiden tuotteiden kustannukset ovat nousseet ajan myötä. Tietyt teollisuudenalat, kuten kaivos ja puutavarat, haluavat myös käyttää LIFOa, kun ne pinoavat raskaan inventaarinsa paaluissa ja pyrkivät myymään ensin uusimman inventoinnin (korkin yläosassa).

Parempia kustannuksia ja tuloja vastaavia ja alhaisempia veroja inflaation aikana

Edellä mainituille yrityksille LIFO: n käyttö antaa heille mahdollisuuden paremmin sovittaa tulot viimeisimpiin kustannuksiinsa ja saada inflaatiota verotukseltaan. Katsotaanpa hypoteettinen yritys nimeltä One Cup, Inc. Se ostaa kahvimukit tukkuliikkeiltä ja myy niitä Internetissä. Näemme kuinka One Cupin myydyistä tavaroista (COGS) aiheutuvat kustannukset eroavat toisistaan, kun käytetään LIFOa verrattuna FIFO: ta käyttävään hintaan.Yhdessä skenaarissa tukkumyyjien hinta nousee vuosina 2011-2014. Toisessa skenaariossa hinnat laskevat vuosina 2011-2014.

Vuosi	Tukkumyyjän ostettujen mukien määrä	Mugin hinta > Kokonaiskustannukset	2011
100	1 dollaria. 00	$ 100	2012
100	1 $. 05	$ 105	2013
100	1 $. 10	$ 110	2014
100	1 $.	$ 115	RUOSTUMISHINNAT

HINNAN HANKINTA

Vuosivuosi ostettu

Ostettujen tukkumyyjien määrä	Muki	Yhteensä	2011
100	1 $. 00	$ 100	2012
100	$ 0. 95	$ 95	2013
100	$ 0. 90	$ 90	2014
100	$ 0. 85	85 dollaria	Vuonna 2015 One Cup myy 250 mukia internetissä. LIFO: n mukaan hyvän myynnin kustannukset = tukkukaupasta vuonna 2014 ostettujen 100 mukin kokonaiskustannukset + vuonna 2012 ostettujen 100 mukilla maksetut kustannukset + 50: tä 100 ostoksesta, jotka ostettiin vuonna 2012. FIFO: = vuonna 2011 ostettujen 100 mukin kokonaiskustannukset + vuonna 2012 ostettujen 100 mukien kustannukset + 50 hankintakustannukset vuonna 1995 ostetuista 100 mukista. Seuraavassa taulukossa nähdään, miten LIFO: n ja FIFO: n kautta myytyjen tuotteiden kustannukset muuttuvat tukkumyyntihinnat nousevat tai laskevat.

Hyvän myynnin kustannukset nousuhintojen ja laskuhintojen mukaan laskentatavan mukaan

RISINGHINNAT

HINNAT	FIFO
260 $	240 $	LIFO
277 dollaria. 5	$ 222. 5	Kuten voitte nähdä, inflaation aikana myytyjen tuotteiden kustannukset ovat korkeammat kuin LIFOssa kuin FIFOssa. Tämä johtuu siitä, että viimeiset ostetut tuotteet myytiin ensimmäisenä: 100 yksikköä vuodesta 2014, 100 yksikköä vuodesta 2013 ja 50 yksikköä vuodesta 2012. FIFO: n mukaan 100 yksikköä vuodelta 2011, 100 yksikköä vuodesta 2012 ja 50 yksikköä vuoden 2013 hintoina yhdistetään 250 yksikköjärjestys. Hinnan alenessa vastakkainasettelu on totta: hyvän myynnin kustannukset ovat pienemmät kuin LIFO ja korkeammat FIFO: ssa. Siksi inflaation aikana LIFO: n myymät hyvät kustannukset edustavat paremmin todellisia kustannuksia vaihtoehtojen korvaamiseksi. Tämä noudattaa sitä, mitä kutsutaan suoriteperusteisen kirjanpidon periaatteeksi.

Alhaisempi verolaskelma alle inflaatiosta

Kuten edellä on todettu, korkeammat LIFO: ssa myydyn hyvityksen kustannukset pienentävät nettotuloja ja aiheuttavat myöhemmin pienemmän verolaskun One Cupille. Tämä on LIFO: ta ympäröivien kiistojen keskeinen asia: vastustajat väittävät, että LIFO myöntää epäoikeudenmukaisen verohelpotuksen yrityksille hintojen inflaation aikana. Edustajat vastustavat, että yritys säästää verosäästöt uudelleen eikä sillä ole todellista seurausta talouteen. Lisäksi kannattajat väittävät, että FIFO: ssa toimivan yrityksen veronmaksu, joka syntyy, on inflaatiosta johtuva epäoikeudenmukainen vero.

Vähäinen varastokirjoitus

Lopullinen syy käyttää LIFOa FIFO: n yli on se, että LIFO: ssa inflaation aikana on vähemmän varastomuutoksia. Vaihto-omaisuuden arvonalentuminen tapahtuu silloin, kun inventaarion katsotaan laskeneen hinnasta alle sen kirjanpitoarvon. Yleisesti hyväksytyt tilinpäätösperiaatteet (GAAP) määrittävät kirjanpitoarvot pienemmiksi kuin kustannukset tai markkinat.

Markkinat rajoittavat ylemmän ja alemman sitoumuksen välillä: nettorealisointiarvo (myyntihinta vähennettynä kohtuullisilla valmistus- ja luovutuskustannuksilla) ja nettorealisointiarvo alennetaan tavanomaisista voittomarginaaleista. Inflaatiovauhdissa taseessa olevien varastojen kirjanpitoarvo heijastaa jo vanhoja siirtokustannuksia ja ovat konservatiivisimmat inventaarion arvot. Näin ollen LIFO: n mukaan arvonalennukset ovat tavallisesti tarpeettomia ja harvoin toteutettuja.

Lisäksi arvonalennukset voivat vähentää kannattavuutta (lisäämällä myytyjen hyödykkeiden kustannuksia) ja varoihin (vähennetään varastoja), solvenssi-, kannattavuus- ja likviditeettiosuuksilla voi olla kielteisiä vaikutuksia. GAAP kieltää arvonalentumisen peruutukset. Joten GAAP: n mukaan raportoitavat yritykset varmistavat, että arvonalentumiset ovat ehdottoman välttämättömiä, koska niillä on pysyviä vaikutuksia.

Bottom Line

Hinnankorotusten aikana yritykset voivat pitää hyödyllisenä käyttää LIFO: n kustannuslaskentaa FIFO: n yli. LIFO: n mukaan, kun hinnat nousevat, yritykset voivat säästää veroja ja paremmin sovittaa tulonsa viimeisimpiin kustannuksiin. Lisäksi yritykset, joilla on suuri riski varaston vanhentumisesta, voivat käyttää LIFO-kirjanpitoa joko rajoittamaan tai tekemättä arvopaperisijoituksia.