Laskennalliset korvaussuunnitelmat tarjoavat lisävalinnan työntekijöille eläkesuunnittelussa ja niitä käytetään usein täydentämään osallistumista 401 (k) -suunnitelmaan. Laskennallinen korvaus on yksinkertaisesti suunnitelma, jossa työntekijä lakkaa hyväksymästä osan korvauksestaan ​​tietyn tulevan päivämäärän jälkeen. Esimerkiksi 55-vuotiaana ja ansaitsemalla 250 000 dollaria vuodessa yksilö voi päättää lykätä 50 000 dollaria vuotuisesta korvauksestaan ​​seuraavien 10 vuoden aikana, kunnes hän jää eläkkeelle 65-vuotiaana. Laskennalliset korvausrahat siirretään sitten ja ansaitsevat sijoitetun pääoman tuotto siihen saakka, jona heidät on määrätty jakamaan tai maksamaan työntekijälle. Lakkauttamisen yhteydessä työntekijä maksaa sosiaaliturva- ja Medicare-verot laskennallisista tuloista samoin kuin muilla tuloillaan, mutta hän ei tarvitse maksaa tuloveroa lykättystä korvauksesta, ennen kuin hän todella saa varat.

Laskennalliset korvaussuunnitelmat ovat yleisimmin käyttäneet korkeapalkkaiset avainhenkilöt, jotka eivät tarvitse koko vuosipalkkionsa elantonsa ja haluavat vähentää verorasitustaan. Laskennalliset korvaussuunnitelmat vähentävät henkilön verotettavia tuloja lykkäyksen aikana ja voivat myös vähentää altistumista vaihtoehtoiselle vähimmäisverolle (AMT) ja lisätä verovähennysten saatavuutta. Ihannetapauksessa, kun yksilö saa maksun myöhästymisestä, kuten eläkkeelle siirtymisestä, hänen kokonaiskorvauksensa asettaa hänet alhaisemmalle veroluokalle ja antaa siten verotuksellisia säästöjä. Laskennalliset korvaussuunnitelmat ovat samanlaisia ​​kuin 401 (k) suunnitelmat, mutta eroavat useilla tärkeillä tavoilla.

Joustavuus ja likviditeettierot

Yksi syy siihen, että 401 (k) tai IRA: n eläkejärjestelmää täydennetään usein, on suunnilleen lykättävä rahamäärä paljon suurempi kuin 401 (k) maksuosuuksista, jopa 50% korvauksesta. Suurin sallittu vuosittainen rahoitusosuus 401 (k) -tilille vuoteen 2015 mennessä on 18 000 dollaria tai 24 000 dollaria yli 50-vuotiaille. Eräänä päivänä laskennallisten korvaussuunnitelmien toinen etu on, että osa niistä tarjoaa parempia sijoitusvaihtoehtoja kuin useimmat 401 (k) suunnitelmat.

Laskennalliset korvaussuunnitelmat ovat kuitenkin epäedullisessa asemassa maksuvalmiuden kannalta. Tyypillisesti viivästyneitä korvausrahastoja ei voida päästä mistä tahansa syystä ennen määrättyä jakelupäivää. Jakelupäivämäärä, joka voi olla eläkkeelle siirtymisen jälkeen tai tietyn määrän vuosia, on nimettävä suunnitellun ajankohtana, eikä sitä voi muuttaa. Lainoja ei myöskään voida maksaa lykättyihin korvauksiin. Suurin osa 401 (k) -tileistä voidaan lainata, ja tietyissä taloudellisissa vaikeuksissa olevissa olosuhteissa, kuten suurissa, odottamattomissa sairauskuluissa, varoja voidaan jopa peruuttaa varhaisessa vaiheessa.Toisin kuin 401 (k) -suunnitelmassa, kun rahastoja vastaanotetaan laskennallisesta korvaussuunnitelmasta, niitä ei voida siirtää IRA-tilille.

Vahinkoa koskeva riski

Väärinkäytön mahdollisuus on yksi suurimmista eroista laskennallisen korvaussuunnitelman kanssa, joten se on huomattavasti epävarmempi kuin 401 (k) suunnitelma. Laskennalliset korvaussuunnitelmat rahoitetaan epävirallisesti. Työnantajalla on periaatteessa vain lupa maksaa työntekijälle määrätyn ajan kuluttua lyhenne- tyt varat ja mahdolliset sijoitustulot. Sitä vastoin 401 (k): lla on todellinen virallisesti luotu tili. Laskennallisten korvaussuunnitelmien epävirallinen luonne asettaa työntekijän olevan työnantajan velkojien asema. 401 (k) -suunnitelma on erikseen vakuutettu, kun työnantaja joutuu konkurssiin, ei ole saatavissa vakuuksia lykätyistä korvauksista. Työntekijä kyseisessä tilanteessa on vain yksi yrityksen velkoja, joka pysyy linjassa muiden velkojien, kuten joukkovelkakirjojen haltijoiden ja edullisten osakkeenomistajien, kanssa.

Käyttämällä viivästyneitä kompensointisuunnitelmia viisaasti

Työntekijälle on yleensä edullista maksaa korvausta, jotta vältytään siitä, että kaikki hänen siirretyt tulot jakautuvat samaan aikaan, koska tämä tavallisesti johtaa siihen, että hän saa tarpeeksi rahaa suurin mahdollinen verokanta kyseiselle vuodelle. Ihannetapauksessa, jos vaihtoehto on saatavissa työnantajan suunnitel- man kautta, työntekijä nimeää paremmin vuosittain erikseen vuodessa siirrettävät tulot. Esimerkiksi sen sijaan, että saisi kymmenen vuoden lyhennyskorvausta kerrallaan, yksilö yleensä paranee vastaanottamalla vuosittain jakeluja seuraavan 10 vuoden jakson aikana.

Rahoituksen neuvonantajat neuvovat yleensä käyttämään laskennallista korvaussuunnitelmaa vasta sen jälkeen, kun hän on ensin maksanut mahdollisimman suuren osan 401 (k) -suunnitelmasta, ja vain, jos yrityksen yksittäinen työtä pidetään erittäin taloudellisesti vakaana.