Kun poliittinen kaaos ja köyhyys hellivät, Etelä-Korea on noussut Aasian-jättiläiseksi, jonka talous on korkea useiden muiden kilpailijoiden kesken. Ei ihme sitten, että sen mahtava talouskasvu on tunnetusti kutsuttu Han-joen ihmeeksi! Nyt triljoonan dollarin klubitalous, joka on maailman 12 ^th suurinta, ja bruttokansantuote on $ 1. 4 biljoonaa Etelä-Koreaa on vain yksi raita, joka on sen edellä: kasvu edellyttäen, että hallitus pystyy toteuttamaan taloudellisen innovointisuunnitelman.

Etelä-Korea, joka tunnetaan myös nimellä Korean tasavalta, kärsi valtavia tappiota Korean sodan aikana, joka kesti 1950-1953. Sodan päättymisen jälkeen kansantalous raunioissa infrastruktuuri tuhoutui ja USA: n tuesta oli suurta riippuvuutta. Kuitenkin maan muutos köyhyydestä vaurauteen on ollut ilmiömäistä. Etelä-Korea liittyi osaksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöä (OECD) vuonna 1996. Sittemmin ei ole ollut näköpiirissä, ja se on nykyään nopeasti kasvava, erittäin teollistunut kansakunta, joka voi toimia kaikkien kehitysmaiden roolimallina. Tärkeä tekijä tässä kasvuprosessissa on Etelä-Koreassa vallitseva innovaatiokulttuuri, ilmapiiri, joka on ystävällinen sijoittajille ja erittäin ystävällinen suhde useimpien Aasian maiden maihin. (Katso myös: Miksi Pohjois-Korea ja Etelä-Korea on erotettu)

BKT: n koostumus

Maailmanpankki luokitellaan Etelä-Koreaksi "korkean tulotason OECD-valtioksi", ja sitä tuetaan suurelta osin sen teollisuus- ja palvelualalla, jonka osuus on 38. 2% ja 59% 5% maan bruttokansantuotteesta. Heikko 2 3% on peräisin ensisijaisesta sektorista vuoden 2014 tietojen perusteella.

Maatalous

Alkuperäisten vuosien aikana Korean niemimaan jakautumisen jälkeen maatalouden osuus oli lähes 50 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, mutta Etelä-Korea on nopeasti siirtänyt perustaa teollisuudelle. Ensisijaisten alojen rahoitusosuus laski 15 prosenttiin 1980-luvulla, ja se laski alle 10 prosenttiin 1980-luvun loppupuolella ja on jäänyt alle 5 prosenttiin vuodesta 1998. Maatalousala, metsätalous, metsästys ja kalastus sekä viljelykasvien viljely kotieläintuotanto työllistää tällä hetkellä vain 6 prosenttia väestöstä ja antaa pienen osuuden 2,3 prosentista BKT: hen.

Etelä-Korean karu topografia jättää vähän maatalouden viljelyä, sillä vain 16 prosenttia maan kokonaismäärästä on peltokasvi. Siksi maan on luotettava voimakkaasti maataloustuotteiden ja raaka-aineiden maahantuontiin. Kaupungistumisen lisääntyessä ja työvoimakustannusten kasvaessa ihmiset ovat siirtyneet pois maatalousalasta.Jäljelle jäänyt pieni tuotantosektori riippuu merkittävästi valtion tukitoimista ja protektionistisesta kauppapolitiikasta. Etelä-Korea tuo nyt rehuviljoja, soijapapuja, vehnäpuuvillaa ja eläinten vuotaa karjan, jauhojen ja vientiin suuntautuvien teollisuudenalojen, kuten tekstiilien ja nahkatavaroiden, hoitamiseen.

Etelä-Korean tärkeimmät tavarantoimittajat elintarvikevarauksiin ovat Yhdysvallat (maissi, liha, vuodat, soijapavut, vehnän ja puuvillan viljely), Kiina (tärkkelys- ja keitojäämät, jäädytetyt ja säilötyt vihannekset, riisi, jalostetut elintarvikkeet, soijapavut) , Brasilia ja Argentiina (soijapapu, soijajauho, soija), Australia (naudanliha, vehnä, sokeri, maitotuotteet), Euroopan unioni (sianliha, viini, jalostetut elintarvikkeet, maitotuotteet), ASEAN (kumi, palmuöljy, banaanit, öljy) ja Uusi-Seelanti (naudanliha, maitotuotteet, kiivit).

Teollisuus

Teollisuus on ollut vuosien ajan johdonmukainen kansakunnan bruttokansantuotteeseen, absorboi noin neljännes sen työvoimasta. Teollisuudessa, joka koostuu valmistus-, kaivos-, rakennus-, sähkö-, vesi- ja kaasu-alasektoreista, valmistus on ollut taloudellisen kehityksen moottori erityisesti 1980-luvulla. Teollisuudesta 34%: n osuus Etelä-Korean BKT: stä kasvoi 23%, kun yksikään tuotanto oli vuonna 1980. Osuus kasvoi 25 prosenttiin teollisen sektorin 39 prosentin osuudesta vuosina 1991 ja 2014, kun taas valmistuksen osuus oli 30 prosenttia 38 prosenttia teollisuuden osuudesta bruttokansantuotteeseen.

Kaivostoiminnan lisäksi tuotanto on kasvanut tasaisesti, vaikka se on rajoittunut muutamiin metalleihin ja mineraaleihin. Etelä-Korea on johtava teräs-, kadmium- ja sinkkituottaja. Maalla on myös pieniä määriä kuparia, kultaa, rautamalmia, lyijyä, tinaa, antimonia, hopeaa ja volframia; Kotimaiset voimavarat eivät kuitenkaan ole kyenneet vastaamaan teollisuuden tarpeisiin. Näin ollen Etelä-Korea tarvitsee tuoda mineraalituotteita täyttämään aukon.

Etelä-Korean suurin teollisuus on elektroniikka, autoteollisuus, televiestintä, laivanrakennus, kemikaalit ja teräs. Maa on yksi elektroniikkatuotteiden ja puolijohteiden suurimmista valmistajista, ja niissä on maailmanlaajuisesti suosittuja merkkejä, kuten Samsung Electronics Co. Ltd. ja Hynix Semiconductor (SK Hynix Inc.). Maan autoteollisuus on erittäin kehittynyt ja sillä on valtava kapasiteetti autoteollisuudelle. Jotkut tunnetuista koreista ovat Hyundai, Renault ja Kia. Etelä-Korean hallituksen tuki on tehnyt maan yhdeksi aktiivisimmista televiestinnän ja tietotekniikan markkinoista. Se on kasvavilla matkaviestimarkkinoilla ja sillä on eniten laajakaistapalveluja asukasta kohti maailmassa. Etelä-Korea on maailman johtava laivanrakennusteollisuus; viisi ylimmistä 10 yrityksestä (mukaan lukien neljä parasta) ovat eteläkorealaisia ​​yrityksiä, ja Hyundai Heavy Industries Co., Ltd. omistaa maailman suurimman telakan.

Palvelut

Tertiary industry tai service sector on kasvanut vähitellen sen panoksesta maan BKT: hen; noin 39 prosentista maan BKT: sta vuonna 1965 50 prosenttiin vuoteen 1980 mennessä 60 prosenttiin nykyhetkellä.Alalle ei kuitenkaan ole vielä saavutettu optimaalista potentiaalia, sillä sen kasvu on lisääntynyt lisäämällä työntekijöitä tuottavuuden parantamisen sijasta. Ala työllistää 70% Korean työvoimasta. OECD: n raportin mukaan "vuoteen 2012 mennessä palvelualojen tuottavuus oli vain 45 prosenttia tuotannosta, mikä on paljon alle OECD: n 86 prosentin keskiarvon. "Myös Etelä-Korea jää jäljessä Japanin (73%), U.S: n (78%) ja U. K.: n (79%) suhteen BKT: n osuuteen palvelusektorin tuella.

Presidentin Parkin kolmivuotissuunnitelma talouden innovaatiotoiminnalle lisää palvelusektoria, mikä voi auttaa vähentämään maan riippuvuutta tuonnista. Puheenjohtajan ehdotuksen mukaan palvelualan tutkimus- ja kehitystoimintaa tuetaan taloudellisesti, ja sen tasoa pyritään parantamaan tuotannon tasolle. Palvelualalla hallitseville pienille yrityksille tarjotaan paljon tarvittavia investointeja ja T & K-toimintaa. Palvelusektorilla olisi oltava tärkeä asema tulevina vuosina investointien kasvaessa sellaisilla aloilla kuin lääketieteellinen hoito, matkailu ja koulutus, jotka puolestaan ​​muuttuisivat työvoiman tuottajiksi maan nuorille. (Katso myös: eläkkeelle Etelä-Koreassa 200 000 dollaria säästöä?)

Bottom Line

Etelä-Korea on siirtynyt nopeasti Korean niemimaalta. Kapitalististen menetelmien käyttöönotto on toiminut hyvin kansalle, jota nykyään leimaa pieni työttömyys, maltillinen inflaatio, vientijäämä ja oikeudenmukainen oikeudenmukainen tulonjako. On kuitenkin edelleen monia haasteita, jotka ovat väestön ikääntyminen, jäykkä työmarkkinat, raskas riippuvuus tuonnista ja rajoitetut kotimarkkinat. (Katso myös: Pohjois-Korean vs. Etelä-Korean talot)