Sisällysluettelo:
Useimmat taloudelliset oppilaitokset tunnistavat samantyyppiset tuotannontekijät: maa, työvoima, pääoma ja yrittäjyys (henkinen pääoma ja riskinotto). Monetaristiset, uusklassiset ja keynesilaiset ajatuskoulut ovat pääosin yksimielisiä siitä, kenen pitäisi omistaa tuotannontekijät ja niiden roolit talouskasvussa. Marxilaiset ja neosocialistiset koulut väittävät, että tuotannontekijät on kansallistettava ja että kasvu on pääosin peräisin työvoimasta. Itävallan koulu on ehkä kaikkein pääomavaltainen koulu, mikä viittaa siihen, että tuotannon tekijöiden rakenne määrittelee suhdannekierron.
Tuotannon neljä ensisijaista tekijää
Taloudellisissa malleissa on neljä laaja-alaista tekijäintuloa. Ajattele näitä taloudellisen kasvun ainesosina. Maan tai luonnonvarapääkaupungissa on kaikki, mitä ihminen saa maasta maasta muuttumaan hyödyllisiksi tavaroiksi. Tuotantopääomalla tarkoitetaan koneita ja keskitarvikkeita, jotka auttavat luomaan lopputuotteita. Tuotantopääomana pidettäviä tuotteita ovat muun muassa koneet ja tietokoneet. Työpääoma edustaa todellista fyysistä työvoimaa, joka sekoitetaan työkaluihin ja luonnonvaroihin. Teollisella pääomalla tarkoitetaan aineettomia ideoita, menetelmiä, menetelmiä ja strategioita, jotka liittyvät tuotantoprosessiin.
Tuotantotekijän omistus
Pääsääntöinen keskustelu kapitalismin ja sosialismin välillä on alkutuotannon ensisijaisten tekijöiden omistuksesta. Kapitalistit uskovat, että yksityinen omistus on välttämätön edellytys kilpailulle, innovoinnille ja kestävälle talouskasvulle. Sosialistit ja marxilaiset väittävät, että kertynyt yksityinen pääoma johtaa epävakaan vaurauden eroon ja vallan keskittymiseen muutamien liike-elämän etujen käsissä.
Sosialistisen ja kapitalismin välinen henkinen taistelu kauhistui suurimmaksi osaksi 1900-luvulta. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1991 ja pian neljän aasialaisen tiikerin menestyksestä pian useimmat taloustieteilijät julistivat kapitalismin olevan voittaja. Taloustieteilijät kuten F. A. Hayek ja Ludwig von Mises menivät edelleen todeten, että taloudellinen laskelma oli käytännössä mahdottomuus sosialistisessa järjestelmässä.
Tuotannon tekijöiden rakenne
On yksi erityinen tekijä - pääomahyödykkeet -, jota käsitellään eri tavoin talouskouluissa. Kaikki koulut ymmärtävät ja sopivat inhimillisen pääoman merkityksestä. Vaikka jotkut taloustieteilijät ovat eri mieltä teollis- ja tekijänoikeuksista, he ymmärtävät vaikeudet ennustaa tai mitata yrittäjyyttä. Tuotantopääoma erottaa perinteiset makrotaloudelliset tekijät australialaisista.
Tuotantopääoma on ainutlaatuinen, koska se vaatii investointeja ja viivästyttävää kulutusta. Austrialaiset väittävät, että tuotannon tekijöitä on pidettävä heterogeenisina ja aikaherkkeinä. He väittävät, että normaalit keynesiläiset ja uusklassiset mallit ovat pohjimmiltaan puutteellisia, koska ne kokoavat kaiken tuotantopääoman mielettömiksi hetkeksi. Esimerkiksi bruttokansantuotteen (BKT) standardi käsittelee kaikkia investointeja yhtä suurina ja kohdistaa kaikki pääomatavaroiden myynnin tasavertaisina.
Itävallan menetelmä korostaa, että on todellista, onko tuottaja rakentaa taloja vai rautateitä. Kun tonnia terästä käytetään kestävään päähän, sitä on käsiteltävä arvokkaammaksi kuin silloin, kun sitä hukataan esimerkiksi asuntokuplon aikana. Pääomahyödykkeistä tehtyjä virheitä on vaikeampi korjata ja johtaa vakavampiin pitkän aikavälin seurauksiin. Tätä kutsutaan pääoman heterogeenisuudeksi. Koska investointitavaroiden investoinnit ja käyttö ovat kiinteästi sidoksissa korkotasoon, itävaltalaiset vastustavat myös keskuspankkien nimelliskoron valvontaa.
Erilaiset tarpeet, erilaiset lainat
Selvittää, mitä vaihtoehtoja on saatavana lainanottajana.
Miten nykyaikaiset yritykset käsittelevät virasto-ongelmia?
Oppivat keinoja, joilla kapitalistiset sijoitusmarkkinat säätelevät pääasiallisten agenttien ongelmia, jotka syntyvät yritysjohdon rakenteiden kanssa.
Mitkä arvopaperit käsittelevät ensisijaisia markkinoita?
Selvittää, millaisia arvopapereita käydään kauppaa ensisijaisilla markkinoilla, mukaan lukien kuka voi osallistua kaupankäyntiin ja peruspalvelujen perusasiat.