a:

Diskrecionaarinen tulo on rahaa, joka hankkii asioita, jotka ovat suurempia kuin itsenäisen kulutuksen, mikä on perustavanlaatuinen menoerä, joka sisältää välttämättömyyksien, kuten ruoan ja vuokran, kustannukset. Itsenäinen kulutus käsittää asioita, joista henkilön on oltava riippumatta siitä, onko hänellä rahaa maksaa heille; nämä kulut eivät koskaan mene pois, vaikka hänen tulonsa on nolla. Diskrecionaaliset tulot ovat mitä tahansa rahaa jäljelle jäävien kulujen laskemisen jälkeen. Käytettävissä olevat tulot, jotka ovat jäljellä tuloverotuksen jälkeen, ovat sekä harkinnanvaraisia ​​tuloja että autonomisen kulutuksen varoja.

Diskrecionaaristen tulojen ja itsenäisten kulutusmenojen laskeminen

Oletetaan, että kotitaloudella on bruttotulot 200 000 dollaria ja maksaa 30 prosentin tuloveroa. Tämä tarkoittaa, että kotitalouteen käytettävissä olevat tulot ovat 140 000 dollaria.

Vuokrat ovat 25 prosenttia kotitalouden käytettävissä olevista tuloista, ja ruoan hinta on 15 prosenttia. Apuohjelmat poistavat vielä 10%. Lisäksi 10% maksaa kuljetus-, vakuutus- ja muut tarpeet. Nämä kulut muodostavat kotitalouden itsenäisen kulutuksen, yhteensä 84 000 dollaria. Kun kotitalous on kuluttanut välttämättömyystarvikkeista, hänellä on 56 000 dollaria harkinnanvaraista tuloa ylellisyyksiin.

Itsenäinen kulutus

Kotitaloudella, jolla ei ole tuloja, aiheutuu edelleen kuluja, jotka perustuvat itsenäiseen kulutukseen. Kun näin tapahtuu, kotitalous kertyy velkaan tai hänen on käytettävä säästöjä välttämättömyyden maksamiseen. Taloudellisessa terminologiassa tätä kutsutaan syrjäytystilaksi.

Itsenäinen kulutus on luonteeltaan kiinteä meno; harkinnanvaraiset tulot vaihtelevat talouden terveydestä. Käytettävissä olevat tulot ja harkinnanvaraiset tulot toimivat sekä taloudellisina indikaattoreina, jotka osoittavat keskimääräiset säästö- ja menotasot. Elinvoimainen talous edellyttää, että kotitaloudilla on enemmän kuin itsenäisen kulutuksen kautta kulutetut, tavaroiden ja palveluiden terveellisen vaihdon ylläpitämiseksi.