a:

Alkuperäinen riski on yksi tekijä sekä valvontariski, jota tilintarkastaja käyttää arvioitaessa tiettyyn rahoitusselvityskohtaan tai tilintarkastusalueeseen liittyvän olennaisen virheellisyyden riskiä. Hankintayritykset käyttävät arvioitua olennaisen virheellisen riskin tasoa suunnitellakseen tilinpäätökseen sovellettavat tilintarkastusmenettelyt.

Luontainen riski katsotaan herkkyyden tasolle aineellisesta virheellisestä toteamuksesta, joka olisi olemassa, ellei tarkastuksia ollut olemassa. Perheeseen liittyvä riski arvioidaan ensisijaisesti tilintarkastajan tietämyksestä ja tuomiosta toimialalla, tietyssä yrityksessä tapahtuvista liiketoimista ja omistuksesta. Yleensä tilintarkastaja arvioi jokaisen tarkastusalueen joko alhainen, keskisuuri tai suuri sisäinen riski.

Esimerkkejä pääpiirteistä riskitekijöistä

Esimerkiksi monimutkaisia ​​laskutoimituksia edellyttävät rahoitustransaktiot ovat luonnostaan ​​todennäköisemmin virheellisiä kuin yksinkertaiset laskelmat. Käteisvarat ovat luonnostaan ​​alttiimpia varkauksille kuin suuret hiilen varastot. Nopea teknologinen kehitys tietyssä teollisuudessa voi lisätä varastojen vaaraa nopeammin vanhentuneemmaksi kuin muilla teollisuudenaloilla. Yrityksellä, joka kamppailee taloudellisesti, voi luonnollisesti olla suurempi kannustin väärentää taloudellisia tietoja tietynlaisten kovenanttien täyttämiseksi. Yritys, joka on aikaisemmin raportoinut väärin tiettyä tasapainoa, saattaa luonnollisesti todennäköisemmin vääristää sen uudelleen. Nämä ovat sellaisia ​​tekijöitä, joita tilintarkastajat pitävät arvioidessaan luontaista riskiä.

Luontaisen riskin arviointi on yleensä subjektiivisempaa prosessia kuin muut tarkastuksen osat. On kuitenkin usein selvää ja havaittavissa olevaa tekijää, kuten taloutta, teollisuutta ja aikaisemmin tunnettuja vääristymiä, jotka auttavat tilintarkastajaa saavuttamaan kunkin tarkastusalueen arvioidun riskin.