Yhdysvaltain arvopaperimarkkinaviranomainen (SEC) on yleensä rajoitettu määräys optio-oikeuksien käyttämisestä, jotka edellyttävät työntekijöiden optio-oikeuksien (ESO) suunnitelmien kirjaamista lomakkeella S-8 sovelletaan poikkeusta. Sisäinen tulovirasto (IRS) on paljon enemmän säännöksiä optio-oikeuksien käyttämisestä aiheutuvista verotuksellisista seurauksista ja varastojen myöhemmästä myynnistä. Työntekijöiden optio-oikeuksilla tarkoitetaan yhtiön työntekijöiden ja johtajien osakekorvausta. Optio-oikeuden haltijalla on mahdollisuus hankkia yhtiön varastossa tiettyyn hintaan rajoitetun ajan ja summan mukaisesti ESO-sopimuksen ehtojen mukaisesti.
SEC: n edellyttämä lomake S-8 on ESO: n rekisteröintilomake 1933 arvopaperilain mukaisesti. Vuoden 1933 arvopaperilaki oli ensimmäinen tärkeä liittovaltion lainsäädäntö, sekä osakkeiden ja arvopapereiden kauppa. Se toteutettiin vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen ja se edellytti julkisen kaupankäynnin kohteeksi joutuneiden yhtiöiden suurempaa julkistamista.
Yksi tärkeä kysymys ESO-sopimuksista on työntekijöiden verotukselliset seuraukset optio-oikeuksien käyttämisen ja arvopaperien mahdollisen myynnin yhteydessä. IRS: llä on lukuisia optio-oikeuksia koskevia säännöksiä. Lakisääteisten optio-oikeuksien osalta työntekijällä ei tavallisesti ole mitään ylimääräistä bruttotuloa ilmoittaakseen optio-oikeuksien myöntämishetkellä tai optio-oikeuksien käyttämiseen pitkäaikaiseen osakeomistukseen. Kun osake on myyty optiosta, myyntivoitosta käsitellään myyntivoitona tai -tappiona. Ei-lakisääteisen optio-oikeuden mukaan veroilmoituksiin sisällytettävien tulojen määrä riippuu siitä, voidaanko optioiden käypä markkina-arvo määritellä. Jos varastossa käydään kauppaa vakiintuneilla markkinoilla, on helppo määritellä kohtuullinen markkina-arvo. Jos optio-oikeuden käypää markkina-arvoa ei voida määrittää, verotukselliset seuraukset ovat yleensä yleensä vain silloin, kun varastosta myydään.
IRS: n säännösten mukaan optio-oikeuksilla voi olla pitovarausvaatimuksia. Yhteinen pidätysjakso on kaksi vuotta optio-oikeuksien myöntämisestä ja yhden vuoden optio-oikeuksien käyttämisestä. Jos nämä pitopalkkiot ovat täyttyneet, myynnistä realisoitua määrää pidetään pitkäaikaisena myyntivoitona tai tappiona. Tämä voitto tai tappio raportoidaan sitten D-luettelossa verotuksessa. Jos kyseiset pitopäivät eivät täyty, kaikki määrät käsitellään tavanomaisena tulona toteutuneessa vuonna. Yrityksen on annettava lomake 3921 optio-oikeuksien käyttämisen yhteydessä. Kun varasto siirretään tai myydään, yrityksen on annettava työntekijälle lomake 3922.Joissakin tilanteissa työntekijä voi olla vastuussa vaihtoehtoisen vähimmäisveron maksamisesta. Vaihtoehtoinen vähimmäisverotus on verolaskelma, joka lisää verotuksellisten etuoikeuserien takaisin oikaistuihin bruttotuloihin. Sen tarkoituksena on estää verovelvollisuuden välttäminen.
Mitkä ovat edut ja haitat kokonaisvelan ja taseen loppusumman suhteen käyttämisestä?
Opi, kuinka kokonaisvelka kokonaisvarallisuussuhteesta hyödyttää sijoittajia ja lainanantajia yrityksen vakavaraisuuden arvioinnissa ja missä se voi olla lyhyt.
Mitkä ovat riskit CI: n (kilpailtu tiedustelu) käyttämisestä vakoilusta?
Oppia ensisijaisista riskeistä, jotka liittyvät yritysvakoilun suorittamiseen ja miten erotetaan vakoilu ja kilpailukykyinen tiedonhankinta.
Miten optio-oikeudet eroavat optio-oikeuksista?
Optio-oikeus on kahden henkilön välinen sopimus, joka antaa haltijalle oikeuden mutta ei velvollisuutta ostaa tai myydä jäljellä olevia varoja tiettyyn hintaan ja tiettyyn päivämäärään asti.