a:

Absoluuttinen ja vertaileva etu ovat kaksi kansainvälisen kaupan tärkeitä käsitteitä, jotka vaikuttavat suuresti siihen, miten ja miksi valtiot rajoittavat resursseja tiettyjen tavaroiden tuotantoon. Vaikka maailmantalous on erittäin monimutkainen, elintarviketuotannon taloustieteet tarjoavat selkeän kuvan molemmista näistä avainkäsitteistä.

Vaikka maata ei ole taloudellisesti mahdol- lista tuoda maahan kaikkia väestön ylläpitämiseen tarvittavia elintarvikkeita, maatalouden ilmasto, topografia ja politiikka voivat suuresti vaikuttaa maataloustuotteiden laatuun. Esimerkiksi Espanjassa on parempi tuottaa hedelmiä kuin Islannissa. Kansalaisten erilaisten kykyjen tuottaa tavaroita tehokkaasti muodostaa eroavaisuus absoluuttisen edun käsitteen perustaksi.

Jos Japani ja Yhdysvallat voivat tuottaa autoja, mutta Japani voi tuottaa korkealaatuisia autoja nopeammin, niin sanotaan olevan absoluuttinen etu autoteollisuudessa. Maan absoluuttinen etu tai haitta tietyssä teollisuudessa on ratkaiseva rooli tuotetyypeissä. Tässä esimerkissä U.S: lla voidaan paremmin palvella resursseja ja henkilöstöä toiselle teollisuudelle, jossa sillä on ehdottomasti hyötyä sen sijaan, että he yrittäisivät kilpailla tehokkaamman Japanin kanssa.

Tarkoituksena on keskittyä sellaisten tavaroiden tuotantoon, joiden kansan resurssit sopivat parhaiten. Kun otetaan huomioon rajalliset resurssit, kansakunnan valinta erikoistumaan tietyn tuotteen tuotantoon vaikuttaa myös suurelta osin sen suhteelliseen etuun. Kun absoluuttinen etu viittaa yhden kansakunnan ylivoimaisiin tuotantokykyihin toisiin verrattuna, suhteellinen etu perustuu mahdollisuukustannusten käsitteeseen. Tietyn vaihtoehdon mahdolliset kustannukset ovat yhtä suuret kuin menetetyt edut, jotka olisi voitu valita valitsemalla vaihtoehto. Jos tilaisuus maksaa valitsemaan tietyn tavaran tuottaminen on pienempi yhdelle kansakunnalle kuin muille, niin kyseiselle kansalle sanotaan olevan suhteellinen etu.

Oletetaan, että sekä Ranskalla että Italialla on riittävästi resursseja viinin tai juuston valmistukseen, muttei molempia. Ranska voi tuottaa 20 yksikköä viiniä tai 10 yksikköä juustoa. Kunkin viinin yksikön mahdolliset kustannukset ovat näin ollen 10/20, tai 0, 5 yksikköä juustoa. Jokaisen juuston yksikön mahdolliset kustannukset ovat 20/10 tai 2 yksikköä viiniä. Sanoa, että Italia voi tuottaa 30 yksikköä viiniä tai 22 yksikköä juustoa. Italialla on ehdottomasti etua sekä viinin että juuston valmistuksessa, mutta juuston mahdolliset kustannukset ovat 30/22 tai 1.36 yksikköä viiniä, kun taas viinin hinta on 22/30 tai 0 73 juuston yksikköä. Koska Ranskan mahdollisuudet viinin tuottamiseen ovat pienemmät kuin italialaiset, sillä on suhteellinen etu sen sijaan, että Italia on tehokkaampi tuottaja. Italian juuston hintakustannukset ovat pienemmät, mikä antaa sille sekä absoluuttisen että suhteellisen edun.

Koska kumpikaan kansakunta ei pysty tuottamaan molempia esineitä, tehokkain strategia on, että Ranska on erikoistunut viinintuotantoon, koska sillä on suhteellinen etu ja että Italia tuottaa juustoa. Kansainvälinen kauppa voi mahdollistaa molempien maiden nauttia molemmista tuotteista kohtuullisin hinnoin, koska jokainen on erikoistunut yhden tuotteen tehokkaaseen tuottamiseen.

Otamme nyt toisen vaiheen tästä aiheesta. Lue Mitkä ovat erikoistumista ja suhteellista etua kansainvälisessä kaupassa? ja visuaalisesti, katsokaa vertailevan edun selittämistä.