a:

Federal Reserve Boardin markkinariski pääoman sääntö tai MRR määrittelee pääomavaatimukset pankkiorganisaatioille, joilla on huomattavaa kaupankäyntiä. MRR-säännössä edellytetään, että pankit mukauttavat pääomavaatimuksensa kaupankäyntinsä markkina-riskien perusteella. Sääntö koskee pankkeja, joiden yhteenlaskettu kaupankäynti on yli 10% kokonaisvaroista tai pankkeista, joiden varat ovat yli miljardi dollaria. Federal Reserve Boardin tammikuussa 2015 tekivät merkittäviä tarkistuksia MRR: ään. Nämä muutokset yhdenmukaistivat MRR: n Baselin III pääomavaatimuksen vaatimusten kanssa.

Basel III on joukko kansainvälisiä pankkisäännöksiä, joiden tarkoituksena on auttaa kansainvälisen pankkijärjestelmän vakautta. Basel III: n päätavoite on estää pankit ottamasta ylimääräistä riskiä, ​​joka voisi vaikuttaa kansainväliseen talouteen. Basel III hyväksyttiin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Basel III vaatii pankkeja pitämään enemmän pääomaa omaisuuteensa vastaan, mikä puolestaan ​​pienentää taseitaan ja rajoittaa vipuvaikutuspankkien määrää. Säännökset lisäävät vähimmäispääomavaatimuksia 2 prosentista omaisuuseristä 4,5 prosenttiin, kun taas toinen puskurin osuus on 2,5 prosenttia, kokonaispuskurilla 7 prosenttia.

Liittovaltion asetusten H-säännössä täsmennetään MRR: n erityispiirteet. Tällä asetuksella asetetaan rajat tietyille investointityypeille ja vaatimuksille eri lainoille. Lisäksi esitetään uusi menetelmä riskipainotettujen saamisten laskemiseksi MRR: n mukaisesti. Tämä uusi lähestymistapa lisää pääomavaatimusten riskiherkkyyttä. Asetus H edellyttää myös luottokelpoisuustoimenpiteiden käyttämistä muilta kuin yleisesti käytetyiltä luottoriskiluokituksilta. Uudistetut luottokelpoisuusvaatimukset koskevat valtion velkaa, julkisyhteisöjä, talletuslaitoksia ja arvopaperistamisalttiutta ja pyrkivät luomaan turvallisen ja terveellisen riskirakenteen näille altistumisyypeille. Pankit, jotka käyttivät johdannaisten epätarkkoja luottoluokituksia riskin mittaamiseen, olivat tärkeä tekijä vuoden 2008 finanssikriisissä.
Asetuksessa H säädetään lisäksi suotuisammasta pääomakäsittelystä luottosopimusten ja muiden johdannaiskauppojen kautta, jotka suoritetaan keskitetyillä swap-toteutuslaitoksilla. Tämä kannustin kannustaa pankkeja käyttämään keskitettyä selvitystoimintaa perinteisen tavanomaisen kaupankäynnin vastaisesti. Keskitetty selvitys voi vähentää vastapuoliriskiä ja samalla lisätä swap-kaupankäynnin markkinoiden yleistä avoimuutta.

Vaihdon toteutuslaitokset siirtävät johdannaiskauppaa poissa perinteisistä "over the counter" -markkinoista keskitetysti. Keskitetyssä selvityksessä vaihto on olennaisesti swap-kaupan vastapuoli.Jos vaihtosopimuk- sen vastapuoli epäonnistuu, vaihto tapahtuu takaamaan sopimus ilman oletusarvoa. Tämä rajoittaa vastapuolen epäonnistumisen taloudellisia vaikutuksia. American International Groupin tai AIG: n vastapuoli useiden swap-sopimusten vastapuolena, mikä oli toinen tärkeä syy vuoden 2008 finanssikriisiin. AIG tarvitsi valtavan hallituksen avustuksen, jotta vältyttäisiin menemästä alle. Tämä korosti tarvetta luoda keskitetty selvitys swap-kaupoista.

Dodd-Frank vaikutti myös MRR: ään. Dodd-Frankin Collinsin muutos vahvisti vähimmäisriskiin perustuvat pääoma- ja vipuvaikutusvaatimukset liittovaltion vakuutuslaitosten, niiden holdingyhtiöiden ja keskuspankkien valvonnassa olevien muiden pankkien rahoituslaitoksille. Samoin kuin asetuksessa H, Dodd-Frank vaati myös kaikkien ulkoisten luottoluokitusten viittauksen poistamista korvaamaan ne asianmukaisilla luottokelpoisuussäännöillä.