Joulukuussa 2012 pidetyn Japanin yleisten vaalien jälkeen hiljattain nimitetty pääministeri Shinzo Abe toteutti kolmikantaisen suunnitelman Japanin talouden elvyttämiseksi. Abeomiksi kutsutaan usein Abenomicsin suunnitelma, jossa käsitellään vuosikymmenten taloudellisia kamppailuja käyttämällä massiivisia raha-ärsykkeitä, finanssipolitiikkaa ja rakenneuudistuksia stagnaation, deflaation ja julkisen velan vähentämiseksi. Tähän mennessä kaikki myönteinen taloudellinen kehitys ei kuitenkaan ole saavuttanut ennustettuja tavoitteita. Laillisten rakenneuudistusten puutteen vuoksi Japanin talous ei ole pystynyt luomaan keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävää kasvua.

Euroopan keskuspankki (EKP) Presidentti Mario Draghi aikoo käsitellä Euroopan unionin talouden levottomuuksia samalla tavalla. Euroaluetta on horjuttanut lähes nollakasvu, korkea työttömyys ja deflaatio suuren laman jälkeen. Draghi n kolmeosainen taloudellinen ohjelma, jota kutsutaan nimellä Draghinomics, kohdistuu aggressiivisiin rakenneuudistuksiin, finanssipolitiikkaan ja massiiviseen rahapolitiikkaan määrällisten ja luotonannon helpottamiseksi. Kuuden kuukauden Draghinomicsin jälkeen ensimmäiset raportit viittaavat siihen, että työttömyys on laskenut ja inflaatio on noussut euroalueella. Huolimatta alustava optimismi, pitkän aikavälin kestävän kasvun elinkelpoisuutta ei voida arvioida ilman monivuotista edistystä.

EU-kriisi

Suuri taantuma aiheutti pitkäaikaisen taloudellisen myllerryksen, joka tuhosi Euroopan, Japanin ja Yhdysvaltojen. Erityisesti euroalueen kriisi aiheutti velkakriisejä useissa EU: n jäsenvaltioissa, ja useat maat kärsivät rahoituslaitosten romahduksesta, työttömyyden kasvusta ja korkeasta julkisesta velasta. EU: n sääntöjen mukaan euron käyttöön ottavilla jäsenmailla ei ole vuotuisia alijäämiä yli 3 prosenttia BKT: sta ; Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa kaikki alijäämät ylittivät enimmäismäärän. Näiden ongelmien jatkuminen taantuman jälkeisinä vuosina kehotti Draghia toteuttamaan talousohjelmansa vuonna 2014.

Valtion lainojen lisääntymisen myötä työvoimakustannusten nousu ja kaupan alijäämät ovat johtaneet EU: n kansakuntien taloudellisiin vaikeuksiin. Jotta velat voidaan maksaa takaisin, pankit, lainanantajat ja kuluttajat vähentävät menoja sijoittajien luottamuksen kustannuksella. Kreikan taloudellinen romahdus edellytti erityisesti, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja EKP: n säästöt olivat 147 miljardia dollaria ja 173 miljardia dollaria vuonna 2010 ja vastaavasti vuonna 2012. Taloudellisista säästöistä huolimatta euroalueen kasvu jatkuu edelleen korkean työttömyyden ja deflaation vuoksi.

Rakenneuudistus

Draghinomics perustuu kolmeen pääperiaatteeseen, joista ensimmäinen on nopeiden rakenneuudistusten hyväksyminen tuotannon kasvun edistämiseksi euroalueella. EKP voi ohjata rahapolitiikkaa vain suoraan, joten EU: n jäsenvaltioiden on toteutettava rakenteellisia uudistuksia taloudellisen toiminnan edistämiseksi.Työmarkkinat ovat olleet keskeinen osa uudistusten painopistettä. Kuten Japani, euroalue luo joustavampia työmarkkinoita ja rohkaisee naisten työvoiman osallistumista.

Vaikka raha- ja finanssipolitiikka aikoo edistää lyhyen aikavälin kasvua, vakaat rakenneuudistukset pyrkivät luomaan pitkän aikavälin kasvua tarjontapuolella. Drahyn ​​aikomuksista huolimatta useat EU: n hallitukset ovat haluttomia noudattamaan näitä politiikkoja, koska ne katsovat olevansa kansallisten etujen vastaisia. Tämän seurauksena edistystä on edelleen hidasta maissa, kuten Ranskassa ja Italiassa.

Fiscal Stimulus

Toinen osa, finanssipolitiikka, pyrkii ylläpitämään pitkän aikavälin kasvua ja velan kestävyyttä. Syyskuussa Draghi totesi, että myönteistä finanssipolitiikkaa tarvitaan käyttämällä veronkevennyksiä eikä lisäämään menoja. Taloustieteessä laajentuva politiikka kasvattaa teoreettisesti tuloja ja kulutusta. Taloudellinen kerrannaisvaikutus viittaa siihen, että lisätulojen käyttöönotto, jossa käytetään enemmän kokonaisveropoliittista politiikkaa - kuten EU: n yhteinen talousarvio verotuksineen - johtaa menojen kasvuun.

Verohyvityksen lisäksi Draghinomics ehdottaa, että menojen alentaminen hyödyttömille alueille voi luoda kasvumahdollisuuksia. Japanin tavoin vakauttaminen ja julkisen talouden vakauttaminen on luotava päätöksenteon avulla sijoittajien luottamuksen palauttamiseksi. EU: ssa laajapohjaisen finanssipolitiikan toteuttaminen edellyttää kuitenkin 18 jäsenvaltion ja budjettien yhteensovittamista.

Rahapolitiikka

Kuten Japani, U. K. ja U. S. ovat osoittaneet, rahapolitiikka on ratkaisevan tärkeää taantuman jälkeisessä elpymisprosessissa. Määrällinen keventäminen (QE), joka luo rahaa rahoitusvarojen hankkimiseen ilman keskuspankkien painamista. ja muita epätavanomaisia ​​rahapoliittisia politiikkoja on toteutettu taloudellisen toiminnan edistämiseksi taloudellisen myllerryksen aikana.

Vuoden 2015 alussa EKP otti käyttöön QE-ohjelman, jolla se ostaa vähintään 70 miljardia dollaria valtion velasta kuukausittain vähintään vuoden ajan. EKP: n taseiden laajentuminen laskee korkotasoa ja euroa, minkä jälkeen luodaan luotonantoa investoinneille ja viennille. EKP: n QE: n tulokset eivät kuitenkaan ole onnistuneet. Vähintään $ 1. 7 biljoonaa eurooppalaista valtion joukkovelkakirjalainaa on saavuttanut negatiiviset tuotot: 5 vuoden valtionlainat Saksasta, Ruotsista ja Tanskasta tuottavat tällä hetkellä alle nollaa. Tämä merkitsee sitä, että ennen inflaation säätämistä sijoittajat maksavat omistamansa joukkovelkakirjalainat.

Draghinomics vs. Abenomics

Draghi suostui pitkälti Apen uudistuksista kolmiosaisen suunnitelman kehittämisessä. Abenomicsin tavoin se aikoo edistää talouden elpymistä rahapolitiikan, finanssipolitiikan ja rakenneuudistusten avulla. Sekä EKP että Japanin keskuspankki ovat käyttäneet kvantitatiivisia ja luottorajoituksia taistelussa deflaatiota ja sijoittajien luottamuksen palauttamista osana rahapolitiikkaa. Samoin julkisen talouden vakauttaminen on ollut keskeinen osa kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista. Toisin kuin Draghin suunnitellut veronalennukset, Japani on kuitenkin nostanut kansallista liikevaihtoveroa kestävän velan luomiseksi.Kolmas osatekijä, rakenneuudistus, on horjuttanut edistystä sekä Japanissa että euroalueella. Draghi vaatii, että QE ja julkisen talouden vakauttaminen ovat tehottomia, elleivät hallitukset toteuta tarjontapuolen rakenneuudistuksia; kun taas Japanin hallitus on jättänyt huomiotta rakenteelliset muutokset.

Bottom Line

Kuten Abenomics, Draghinomics pyrkii vetämään EU: n talouksista pois taantumasta kolmivaiheisella ohjelmalla. Kuten Japanissa, rakenteellisen uudistuksen, finanssipolitiikan ja rahapolitiikan on oltava samanaikaisesti kasvun, työpaikkojen luomisen ja velan kestävyyden lisäämiseksi. Euroalueen hallitusten Draghinomicsin keskeisten piirteiden koordinoinnin ja täytäntöönpanon puute on pitkälti hidastanut edistystä talouksien elvyttämiseksi.