a:

Kovarianssi tarjoaa monipuolistamista ja vähentää salkun kokonaisvolatiliteettia. Kovarianssi on tilastollinen toimenpide siitä, miten kaksi varallisuutta liikkuu suhteessa toisiinsa. Positiivinen kovarianssi osoittaa, että kaksi varallisuutta liikkuu samanaikaisesti. Negatiivinen kovarianssi osoittaa, että kaksi varallisuutta liikkuu vastakkaisiin suuntiin.

Salkun rakentamisessa on tärkeää pyrkiä pienentämään kokonaisriskiä sallien positiivisen tuoton. Analyytikot käyttävät historiallisia hintatietoja päättäessään, mitkä varat sisällytetään salkkuun. Sisällyttämällä varoja, jotka osoittavat negatiivista kovarianssia, salkun kokonais volatiliteetti pienenee. Kaksi varallisuuden kovarianssia lasketaan kaavalla, joka sisältää historialliset hyödykkeiden tuotot itsenäisenä ja riippuvaisena muuttujana sekä jokaisen yksittäisen omaisuushinnan historiallisen keskiarvon samanarvoiseen kaupankäyntikauteen kultakin omaisuuserältä. Kaava ottaa päivittäisen tuoton miinus kunkin hyödykkeen keskimääräisen tuottoprosentin kerrottuna toisistaan ​​jakamalla kausittaisten kausien määrä vastaavalle aikakehykselle.

Kovarianssia voidaan käyttää varojen valikoiman monipuolistamiseen. Lisäämällä varoja negatiivisella kovarianssilla salkkuun kokonaisriski pienenee. Tämä riski laskee aluksi nopeasti, mutta hitaammin lisäominaisuuksina. Monimuotoista riskiä ei voida merkittävästi pienentää satunnaisesti 25 erilaisen varaston lisäksi. Kuitenkin myös enemmän varoja negatiivisella kovarianssilla tarkoitetaan sitä, että riski laskee nopeammin.

Kovarianssilla on joitain rajoituksia. Vaikka kovarianssi voi osoittaa kahden omaisuuden välistä suuntaa, se ei voi tarjota hintojen välisen suhteen vahvuutta. Korrelaatiokertoimen määrittäminen varojen välillä on parempi tapa mitata suhteen vahvuus. Kovarianssin käyttöön liittyy lisäksi yksi haittapuoli, että mittaukseen kohdistuu taustalla olevien tietojen ylittävien poikkeamien läsnäolo. Näin ollen suuret yhden kauden hintamuutokset voivat heikentää hintasarjan kokonaisvolatrii- visuutta ja antaa epäluotettavan tilastollisen mittauksen varojen välisen suun- nan luonteesta.

Moderni salkun teoria (MPT) käyttää kovarianssia tärkeänä elementtinä salkkujen rakentamisessa. MPT pyrkii määrittämään tehokkaan rajan salkun omaisuuden yhdistelmälle. Tehokas rajapinta laskee portfolion maksimaalisen tuoton verrattuna kohde-etuuden yhdistämisriskiin. Tavoitteena on luoda varojen ryhmä, jolla on yleinen poikkeama, joka on pienempi kuin yksittäisten arvopapereiden keskiarvo. Tehokkaan rajan kuvaaja on kaareva, mikä osoittaa, miten suuremman volatiliteetin omaisuuserät voidaan sekoittaa alhaisempaan volatiliteettiresursseihin maksimaalisen tuoton maksimoimiseksi, mutta vähentävät suurten hintavaihteluiden vaikutusta.Monipuolistamalla omaisuuseriä salkussa sijoittajat voivat vähentää riskejä ja saada sijoituksiltaan tuottoja.