a:

Moral hazard on tilanne, jossa yksi sopimuspuoli ryhtyy riskialttiiseen käyttäytymiseen tai ei toimi vilpittömässä mielessä, koska se tietää, että toisella osapuolella on tämän käyttäytymisen seuraukset. Esimerkiksi kuljettaja, jolla on täydellinen vakuutusturva, onnettomuuden anteeksiantamus ja vähennysoikeus, voi käyttää vähemmän autolla ajettaessa kuin vakuutuksenottajaa tai vähemmän suvaitsevaista vakuutusta, koska ensimmäinen kuljettaja tietää vakuutusyhtiön, ei hänen, maksaa 100% kustannuksista, jos hänellä on tapaturma. Liikemaailmassa yleisiä esimerkkejä moraalisesta vaarasta ovat valtion säästöt ja myyjän korvaukset.

2000-luvun lopulla syvän maailmanlaajuisen taantuman, vuosien riskialttiiden sijoitusten, kirjanpidon virheiden ja tehottomien toimien vuosien aikana jäi monta jättiläistä yhdysvaltalaista yritystä, jotka työllistivät tuhansia työntekijöitä ja antoivat miljardeja dollaria maan talouteen, romahduksen partaalla. Bear Stearns, American International Group (AIG), General Motors ja Chrysler kohosivat tämän luettelon kamppailevista yrityksistä. Vaikka monet johtajat syyttivät taloudellisen huononemisen liiketoimintaansa kohtaan, totuus oli, että taantuma paljasti vain ne riskialttiiset käyttäytymismallit, joihin he olivat jo osallistuneet, samankaltainen kuin tappiollisen vuoroveden altistaminen alastomille uimille. Viime kädessä Yhdysvaltojen hallitus katsoi, että nämä yritykset olivat liian suuria epäonnistuakseen ja päässeet pelastamaan pelastamisen muodossa, joka maksoi veronmaksajille satoja miljardeja dollareita; sen päättely oli se, että yritysten mahdol- lisuuden epäonnistumisen ansiosta yritykset saisivat U.S: n lieventämään masennusta, josta se ei ehkä toipu.

AIG: n, General Motorsin ja muiden veronmaksajien kustannukset esittivät valtavan moraalisen vaaran, koska se lähetti viestin suuryritysten johtajille, että kaikki seuraukset, jotka aiheuttavat liiallista riskiä voittojen lisäämiseen, olla muut kuin itsensä. Vuoden 2010 Dodd-Frank-säädöksessä yritettiin lieventää eräitä liian suuria epäonnistuneita yrityksiä sisältävä moraalinen riski pakottamalla heitä laatimaan konkreettiset suunnitelmat etukäteen, miten he voisivat ryhtyä taloudellisiin vaikeuksiin ja määrittäen, että eteenpäin, yhtiöitä ei vapautettaisi veronmaksajien kustannuksella.

Myyjäkorvaus on toinen alue, jolla on usein moraalinen vaara. Kun yritysomistaja maksaa myyjälle määrätyn palkan, joka ei perustu suorituskykyyn tai myyntiarvoihin, myyjä kannustaa tekemään vähemmän ponnistuksia, pitempään taukoja ja yleensä vähemmän motivoituneita olemaan myynnin supertähti kuin jos hänen korvauksensa on sidottu hänen esitys.Tässä tilanteessa myyjä toimii vilpillisessä mielessä, koska hän ei tee työtä, johon hänet palkattiin tekemään parhaalla mahdollisella tavalla. Hän kuitenkin tuntee tämän päätöksen seuraukset, alhaisemmat tulot, jonka hänen päämiehensä, yrityksen omistaja ja hänen oma korvauksensa ovat samat. Tästä syystä useimmat yritykset haluavat maksaa vain pienen peruspalkan myyjille, ja suurin osa heidän korvauksistaan ​​tulee myyntituloksesta johtuvista palkkioista ja bonuksista. Tämä korvaustyyli antaa myyjille kannustimia töihin, koska heillä on taakan heikkenemisen muodossa alemman paychecks.