a:

Osakkeenomistajan lisäarvo (SVA) on tulosmittari, joka saadaan vähentämällä yrityksen pääomakustannukset nettotuloksesta verojen jälkeen. Jotkut arvostavat sijoittajat käyttävät SVA: ta työkaluna arvioida yrityksen kannattavuutta ja johtamisen tehokkuutta. Tämä ajattelutapa sopii yhteen arvo-pohjaisen johtamisen kanssa, joka olettaa, että yrityksen tärkein huomio olisi oltava maksimoidakseen taloudellista arvoa osakkeenomistajilleen.

SVA: n suosio saavutti huippunsa 1980-luvulla, kun yritysjohtajat ja johtokunnat tutustuivat henkilökohtaisiin tai yritysvahvistuksiin keskittymällä pikemminkin kuin osakkeenomistajiin. Sijoitusyhteisöä ei enää pidetä SVA: ssa niin suuressa määrin.

SVA: ta käsittelevät arvon sijoittajat ovat kiinnostuneita tuottamaan lyhytaikaisia ​​tuottoja yli markkinoiden keskiarvon kuin pitkän aikavälin tuotot. Tämä kompromissi on implisiittinen SVA-mallissa, joka rangaistaan ​​yrityksille pääoman kustannusten kasvaessa yritystoiminnan laajentamiseksi. Kriitikot vastustavat sitä, että nämä sijoittajat auttavat yrityksiä tekemään lyhytnäköisiä päätöksiä sen sijaan, että keskitytään asiakkaiden tyydyttämiseen.

Varsinkin SVA: ta kiinnittävät sijoittajat etsivät usein todellisia lisäarvoa (CVA). Yritykset, jotka tuottavat paljon käteistä liiketoimintaansa, voivat maksaa suuremmat osingot tai lyhyemmät voitot. Tämä on kuitenkin vain tuottavan tuottavuuden tai vaurauden luomisen välitön vaikutus. Realinvestoinnit vaativat usein runsaasti investointeja ja lyhytaikaisia ​​tappioita.

Osakkeenomistajat haluavat aina, että heidän yhtiöt voivat maksimoida tuotot, maksaa osinkoja ja näyttää voittoja. Arvopaperisijoittajat saattavat joutua näkymään lyhyellä tähtäyksellä keskittymällä vain SVA: han ja ottamatta huomioon liian vähäisen uudelleeninvestoinnin pitkän aikavälin vaikutuksia.