Suuri taantuma paitsi tuhosi USA: n talouden, mutta vaikutti pitkällä aikavälillä maailmanlaajuisesti, mikä vaikutti vakavasti sekä Eurooppaan että Japaniin. Japani oli käsitellyt talouden levottomuuksia suurimmalle osalle taantumasta johtuvasta vuosikymmenestä. Tämän seurauksena vuonna 2008 Nikkei 225 -pörssi laski 42 prosenttia ja negatiivinen BKT: n reaalikasvu. Tämä kehitys yhdistettynä deflaatioon ja minimaaliseen nimelliseen BKT: n kasvuun 2000-luvulla osoitti, että Japanin talous tarvitsi uudistusta.

Joulukuun 2012 Japanin yleisten vaalien jälkeen nimitetty pääministeri Shinzo Abe otti käyttöön uuden talouspolitiikan. Hänen kolmen nuolentrategiansa, jota kutsutaan yleisesti nimellä Abenomics, pyrittiin torjumaan deflaatiota, joka on vaivannut Japania yli kahden vuosikymmenen ajan ja herättänyt taloudellista toimintaa.

Abenomics toteuttaa aggressiivista rahapolitiikkaa, finanssipoliittisia elvytystoimia ja rakenneuudistuksia lyhyen ja pitkän aikavälin kestävän kasvun varmistamiseksi. Japanin alustava optimismi Abenomicsin käyttöönoton jälkeen johti kuluttajien luottamukseen ja rahoitusmarkkinoiden lisääntymiseen. Alhaisempi kuin BKT: n ennustettu kasvu vuonna 2014, Abenomicsin alustava menestys on kuitenkin heikentynyt, kun ohjelman riskitekijät ovat näkyvissä.

Rahapolitiikka

Abenomics ehdottaa aggressiivisia muutoksia, jotka perustuvat kolmeen pääperiaatteeseen: rahapolitiikkaan, finanssipolitiikkaan ja rakenneuudistuksiin. Perinteinen rahapolitiikka on epäonnistunut taloudellisen toiminnan edistämisessä deflaation ja jo alhaisten korkojen vuoksi. Näin ollen epäsovinnainen rahapolitiikka, kuten määrällinen keventäminen, voidaan toteuttaa deflaation torjumiseksi, alhaisten korkojen ylläpitämiseksi ja luotonannon lisäämiseksi.

Määrällinen keventäminen otettiin käyttöön Japanissa 2000-luvun alussa, ja politiikkaa käytettiin uudelleen osana Apen talousohjelmaa. Vuonna 2013 Japanin pankki paljasti massiivisen elvytyspaketin, joka lisäsi valtion joukkovelkakirjojen ostoja 50 triljoonaa jeniä vuodessa, jotta se saavuttaisi 2 prosentin inflaationsa.

Finanssipolitiikka

Abenomics-ohjelman toinen osa liittyy lyhyen aikavälin finanssipolitiikkaan: julkisten menojen tai verotuksen käyttämiseksi taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Japanin hallitus käytti ylimääräistä 114 miljardia dollaria tammikuusta huhtikuuhun 2013 pyrkiessään edistämään talouskasvua. Julkisten menojen kasvu lisäsi infrastruktuurin muutoksia kouluissa, teillä ja maanjäristyksissä.

Shinzo Apen ekspansiivisen finanssipolitiikan seurauksena japanilainen julkinen velka nousi 10 dollariin. 5 biljoonaa elokuusta 2013. Kehittyneiden maiden joukossa Japanilla on korkein velka suhteessa BKT: hen ja yli 240 prosenttia enemmän julkista velkaa kuin BKT. Suuri velka suhteessa BKT: hen kasvattaa maksukyvyttömyyden vaaraa ja voi johtaa velkojamaiden pyrkimään korkeampaan korkotasoon.

Rakenneuudistus

Abenomicsin kolmas pilari sisältää keskeisten alojen, maatalous, terveydenhuolto ja energia, rakenteellisen uudistamisen. Vaikka Abenomicsin rahapolitiikka ja finanssipolitiikka kohdistuvat lyhytaikaiseen kasvuun, Japanin rakenteellisilla uudistuksilla odotetaan olevan keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia. Erityisesti Japani on kiinnittänyt huomiota kilpailun, tuottavuuden ja liikkuvuuden lisääntymiseen työelämässä ja eri aloilla.

Japani kohtaa väestön ikääntymisen ongelman nostamalla naisia ​​ja nuoria liittymään työelämään. Edistyksellisten lastenhoitopolitiikkojen käyttöönotto kannustaa naisten osallistumista työvoiman liikkuvuuden lisäämiseen. Mitä tulee maatalouteen, politiikkaan ja kauppasopimuksiin sekä maatalouden viennin lisäämiseen, sen odotetaan lisäävän kilpailukykyä ja alentavan alan hintoja.

Riskit

Rahoitus- ja veropolitiikan massiivisella uudistuksella on luonnollisia riskejä, kun tarkoituksena on edistää talouden toimintaa. Inflaation edistämisen määrällinen keventäminen voi joissakin tapauksissa johtaa hyperinflaatioon. Kun hinnat alkavat nousta, korot ovat liian myöhään, jolloin nollakorko politiikat ovat todella hyödyttömiä.

Lisäksi määrällinen keventäminen heikentää valuutta viennin edistämiseksi. Kuitenkin heikompi jeni maksaa tuonnista suurempia kustannuksia, ja Japani on suuri energian ja reaktorien maahantuoja. Samoin laajentuneen finanssipolitiikan sivuvaikutukset voivat heikentää Japanin taloutta. Japanin kasvavan velan ja korkean velan suhteessa BKT: hen suhteessa Abenomicsin epäonnistuminen talouskasvun käynnistämisessä vaikeuttaa kansakunnan sovittavan julkisen velkansa.

Edistyminen

Abenomics ei ole ollut yhtä menestyksekäs kuin alun perin tarkoitettu Abe: n joulukuun 2012 voiton jälkeen. Määrällinen keventäminen on johtanut heikompiin jeniin, mutta vienti vain kasvoi 4,9 prosentilla vuonna 2014, mikä on paljon hitaampaa kuin ennustettu 7 prosentin kasvu. Hinnat nousivat myös määrällisen keventämisen takia, mutta palkat ovat nousseet hitaammin, mikä on aiheuttanut japanilaisten kuluttajien elpymisen odotettua hitaammin.

Vuoden 2014 alussa Abe toteutti kulutusverokannan ja kasvatti valtakunnallista myyntiveroa 8 prosenttiin 5 prosentista. Toinen kulutusveron korotus on asetettu nostamaan liikevaihtoveroa 8 prosentista 10 prosenttiin lokakuussa 2015. Japanin verotus kasvaa, kun tavoitteena on vakauttaa korkea velka suhteessa BKT: hen, kompensoi Abenomicsin taloudellisia hyötyjä.

Bottom Line

Vuosikymmenen mittaisen taantuman jälkeen taloudellisten ohjelmien ja politiikkojen massiivinen uudistaminen oli tarkoitettu kannustamaan Japanissa taloudellista toimintaa. Kolmen pilarin järjestelmä, nimeltään Abenomics, rakentaa rahapolitiikkaa, finanssipolitiikkaa ja rakenneuudistuksia.

Aggressiivisesta uudistuksesta huolimatta Abenomicsin taloudelliset hyödyt ovat jääneet ennusteiden alapuolelle. Erityisesti rakenneuudistusten kolmannella nuolella ei ole juurikaan näyttöä myönteisistä muutoksista. Abenomicsin pitkän aikavälin kestävän kasvun aikaansaamiseksi kattavan rakenneuudistuksen on pystyttävä tehokkaasti edistämään taloudellista toimintaa.