a:

Nyt kuollut Neuvostoliitto ei ollut hyvä paikka kansalaisilleen, jotka kärsivät kulutustavaroiden kroonisesta puutteesta. Tavaroiden saatavuus heille oli yleensä huonompi kuin lännessä.

Seitsemän vuosikymmenen olemassaolostaan ​​vuosina 1922-1991 Neuvostoliiton sosialististen tasavaltojen liitto oli yksi kahden suuren kommunistisen vallan - toinen Kiina -, jotka seurasivat keskitetyn suunnittelumallin talouteensa, kommunismin perustaksi .

Sellaisena Neuvostoliiton tavallisille kansalaisille ei yleensä myönnetty pääsyä tuontitavaroihin, erityisesti Yhdysvalloissa valmistettuihin tavaroihin. Tunnetaan myös nimellä "rautaesirippu", Neuvostoliiton taloudellinen järjestelmä vaatii omavaraisuutta kaikissa asioissa, leipästä vaatteisiin autoihin taistelukoneisiin.

Neuvostoliitto epäonnistui useista syistä. Poliittiset analyytikot sanovat, että Neuvostoliiton taloudellinen järjestelmä oli huonompi kuin Yhdysvaltojen ja suurimman osan länsimaiden kannattama vapaata markkinataloutta.

Nobel-palkittu taloustieteilijä Wassily Leiontief kehittämä panos-tuotos-analyysi pitää taloutta yhteenliitetyn teollisuuden verkostona. yksi toimialan tuotosta käytetään toisen panoksena.

Keskitetty suunnittelu jäi kuitenkin vähän tilaa nopeiden muutosten tekemiseen tuomion virheiden tai ulkoisen tekijän ulkopuolella valtion valvonnassa. Kun yksi toimiala epäonnistui, muut toimialat noudattivat.

Neuvostoliitto oli 1980-luvun puoliväliin mennessä 98 prosenttia kaupan vähittäiskaupasta. Yksityiset yritykset olivat tabuja. Vain pienet perheyritykset maaseudulla pysyivät yksityisten kansalaisten käsissä.

Tällä välin Neuvostoliiton ympärillä olevat maat toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina olivat tulleet taloudellisiksi voimaloiksi, jotka tuottivat kulutustavaroita, jotka parantavat huomattavasti elämänlaatua kansalaisille, jotka voisivat tarjota heille. Saksalaisten autojen, ranskalaisten hajuvesien, italialaisten viinien ja brittiläisten laitteiden avulla länsimaalaiset asuivat hyvään elämään verrattuna niiden Neuvostoliiton kollegoihin, jotka olivat käyttäneet pitkiä jonoja aina, kun maataloustuotteiden toimitusketju oli häiriintynyt.

Huonoin asia Neuvostoliiton kuluttajat olivat kehittäneet ulkomaisille tuotteille, kuten esimerkiksi U.-made Levi-farkut, vaikka samankaltainen Neuvostoliiton tekemä asuista oli saatavilla halvemmalla hinnalla. Ei ollut väliä onko farkut salakuljetettu ja myyty hirmuisilla hinnoilla. Neuvostoliiton kuluttajilla oli vain riittävästi altistumista ulkomaaille, jotta he tuntisivat, mitä oli saatavilla ja vaativat parempia tavaroita kuin Neuvostoliiton talousjärjestelmä voisi tarjota heille.

Koko historiansa ajan Neuvostoliitto yritti panna ihmisiinsa viestin siitä, että kulutus oli paha, joka kuului vain dekadenttiin länteen.Neuvostoliiton kuluttajat uskoivat toisin, minkä vuoksi he iloitsivat perestroikasta ja Neuvostoliiton romahtamisesta.