a:

Se, missä määrin julkisen sektorin sääntely vaikuttaa internet-alaan, riippuu maasta ja sääntelyasteesta. Hallitukset ympäri maailmaa säätelevät Internet-sisällön eri osa-alueita, kuten lapsipornografiaa, kunnianloukkauksia ja kansalliseen turvallisuuteen herkkiä tietoja. Helmikuusta 2014 lähtien maat, joiden hallitukset sensuroivat eniten Internet-sisältöä, olivat Pohjois-Korea, Burma, Kuuba, Saudi-Arabia, Iran, Kiina, Syyria, Tunisia, Vietnam ja Turkmenistan. Keskustelu jatkuu siitä, mitä voisi tapahtua, jos U.S.-hallitus alkaa säännellä Internetiä voimakkaammin panemalla täytäntöön verkkoympäristöä koskevan periaatteen tai avaamaan Internetin.

Taloudelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että useissa maissa avoimet säännöt ovat yleensä vähentäneet investointeja. Ne, jotka tukevat tätä näkemystä, väittävät, että avointen pääsyä koskevien sääntöjen olemassaolossa televiestintä- ja kaapeliyritysten on vähemmän kannustettava investoimaan. Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että laajakaistapalvelujen sääntelyssä ja investoinneissa on joskus myönteinen suhde ja että laajakaistain liittyvä sääntely voi vaikuttaa kielteisesti yleiseen investointiympäristöön. Muissa tapauksissa tutkijat ovat raportoineet tuloksettomia tuloksia.

Barack Obama pyysi marraskuussa 2014 Federal Communications Commissionilta (FCC) puhelinmääräysten täytäntöönpanoa Internet-alalla. Näiden määräysten yksi tarkoitus olisi estää laajakaistayhtiöt suosimasta jotkin Internet-palvelujen tarjoajat tai verkkomedialähteet toisten kesken. Tässä on kyse yritysten, yksityishenkilöiden ja voittoa tavoittelemattomien yritysten kyvystä tavoittaa kuluttajia suoraan ilman Internet-palveluntarjoajien ja laajakaistapalvelujen tarjoajien, kuten Verizon ja Comcastin, välisiä muita häiriöitä, jotka voivat vuodesta 2015 alkaen valita suosikkeja. Obaman ehdotuksen vastustajat kannattavat laajakaistamarkkinoiden pitämistä vapailla markkinoilla.

Keskustelun ytimenä on verkon puolueettomuuden käsite. Tämä termi viittaa ajatukseen, että kaikki tiedot Internetissä ansaitsevat yhdenvertaisen kohtelun yrityksiltä, ​​mukaan lukien Internet-palveluntarjoajat ja hallitukset. Ne, jotka tukevat verkon neutraliteettia, viittaavat siihen, että pienet yritykset todennäköisemmin tulevat markkinoille ja tarjoavat uusia palveluita, jos Internet-palveluntarjoajat eivät pysty hallitsemaan nopeutta, jolla asiakkaat voivat käyttää verkkosivustoja, koska vain suuremmilla yrityksillä on varaa maksaa korkeammat hinnat nopeammin. Tukijat väittävät myös, että verkon neutraalius estäisi Internet-palvelujen tarjoajilta syrjinnän. Verkon neutraalisuuden vastustajat väittävät, että kaikkien Internet-tietojen käsitteleminen tasapuolisesti heikentäisi investointeja uusiin infrastruktuureihin ja antaisi tarjoajille vähemmän kannustimia innovointiin.Suuret teleoperaattorit pelkäävät, että jos he eivät kyenneet veloittamaan erilaisia ​​hintoja eri käyttöoikeuksista, he eivät pystyisi olemaan kilpailukykyisiä ja palauttamaan laajakaistaverkkoihin sijoittamansa varat.

Rasmussenin raportit ilmoittivat marraskuusta 2014 alkaen, että 56 prosenttia amerikkalaisista haluaisi enemmän vapaamarkkina-kilpailua hallitusten sääntelyn lisäämiseksi Internetin käyttäjien suojelemiseksi. Yksi neljäsosa amerikkalaisista oli epätietoinen kysymykseen.