Mikä on ero toistuvien ja kertaluonteisten yleis- ja hallintokulujen välillä?

Words at War: White Brigade / George Washington Carver / The New Sun (Marraskuu 2024)

Words at War: White Brigade / George Washington Carver / The New Sun (Marraskuu 2024)
Mikä on ero toistuvien ja kertaluonteisten yleis- ja hallintokulujen välillä?

Sisällysluettelo:

Anonim
a:

Toistuvien ja kertaluonteisten yleis- ja hallintokulujen välinen ero voidaan parhaiten ymmärtää sellaisten säännöllisten ja kiinteiden kulujen erotuksena, joita yritys odottaa olevan jatkuvasti liiketoiminnan normaalina kustannuksina verrattuna yrityksen kertaluonteinen ylimääräinen kulu.

Yleiset ja hallinnolliset käyttökulut

Yleiset ja hallinnolliset toimintakulut ovat normaalit, jatkuvat menot, jotka tarvitaan yrityksen toiminnan harjoittamiseksi yhtiön valituilla toimialoilla. Nämä kulut näkyvät yhtiön tuloslaskelmassa otsakkeen "Liikekulut" mukaisesti. Tyypillisesti yleis- ja hallintokuluja ovat mm. Yritysjohtajien palkat ja palkat työntekijöille; tutkimus- ja kehittämiskustannukset; matkakulut ja niihin liittyvät kulut; tietokoneiden tukipalvelut; ja arvonalentumiset, jotka voivat koskea kiinteistöjä, laitteita tai yhtiön muita varoja.

Kertaluonteiset kulut tai kulut

Kertaluonteiset kulut on nimenomaan merkitty yhtiön tilinpäätökseen poikkeuksellisena tai kertaluonteisena kuluna, jota yritys ei odota odottamasta uudelleen, ainakaan missään säännöllisesti. Yleis- ja hallintokulujen mukaan esimerkkejä kertaluonteisista tai kertaluonteisista kuluista ovat muun muassa uuden tuotantolaitoksen hankinta tai merkittävän laitoksen päivitys; työvoiman vähentämisestä aiheutuneet erorahaa koskevat kustannukset; tai korjauskustannuksia luonnonkatastrofin tai onnettomuuden seurauksena.

Kertaluonteiset kulut ovat sijoittajille tärkeitä, kun analysoidaan yhtiön tilinpäätöstä, koska tällaiset kulut voivat merkittävästi ja negatiivisesti vääristää yhtiön kannattavuutta tilikauden katsauksessa. Kertamaksut kirjataan yleensä yrityksen oman pääoman arviointiin, koska sijoittajat pyrkivät määrittämään yrityksen todennäköisen jatkuvan kannattavuuden tason eikä epätavallisen korkean tason, joka aiheutuu kertaluonteisista kuluista yhden tilikauden aikana.