a:

Osallistumisaste ja työttömyysaste ovat taloudellisia mittareita, joita käytetään arvioimaan U.S.-työmarkkinoiden terveyttä. Näiden kahden indikaattorin keskeinen ero on se, että osallistumisaste mittaa työvoimasta olevien amerikkalaisten prosenttiosuutta, kun taas työttömyysaste mittaa prosenttiosuutta työvoimasta, joka tällä hetkellä ei ole työtä.

Osallistumisaste Vs. Työttömyysaste

Kansalainen on luokiteltu työvoiman jäseneksi, jos hänellä on työpaikka tai hän etsii aktiivisesti työtä. Osallistumisprosentti on aikuisten amerikkalaisten prosenttiosuus, lukuun ottamatta työntekijöitä, jotka ovat vangittuna tai muuten vakiinnutettuina, jotka ovat työvoiman jäseniä. 2000-luvulla työvoimaosuus on vähentynyt tasaisesti. Vuonna 2000 se oli 67 prosenttia; vuoteen 2013 mennessä se oli laskenut 63 prosenttiin.

Monet taloustieteilijät väittävät, että työvoiman väheneminen johtuu alhaisen ammattitaidon omaavista työntekijöistä, jotka menettävät työpaikkansa ulkoistamiseen tai automatisointiin, eivät onnistu löytämään uusia työpaikkoja ja jättäytyvät näin kokonaan työvoimasta. Tästä syystä he kokevat, että osallistumisaste on työmarkkinoiden tilan tarkempi mittaus kuin työttömyysaste, joka pitää vain työvoiman osuutta. Työttömyysaste 5% tarkoittaa, että vain viidellä 100: sta työntekijästä ei ole työpaikkoja, mutta ei pidä niitä työttömiä, jotka ovat luopuneet kokonaan, vaikka he haluavat työskennellä.

Kuva työmarkkinoista

Osallistumisaste ja työttömyysaste yhdessä voivat tarjota entistä kattavamman kuvan työmarkkinoista. Korkea osallistumisprosentti ja alhainen työttömyysaste ovat varma merkki vakavista työmarkkinoista. 1990-luvun lopulla osallistumisaste nousi 65 prosenttiin, kun taas työttömyysaste oli alle 5 prosenttia. Useimmat taloustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että tämä oli yksi nykyaikaisen historian parhaista aikakauksista amerikkalaisille työpaikoille.