a:

Vaihtotaseen alijäämä tapahtuu, kun kansakunnan tuonnin arvo ylittää sen viennin arvon. Tätä kutsutaan myös "maksutaseen alijäämäksi" tai yksinkertaisesti "kaupan alijäämäksi", vaikka kaupan alijäämän ja vaihtotaseen alijäämän välillä on pieniä teknisiä eroja. Yleisesti ottaen vaihtotase on pääoman ja rahoitustilien peilikuva. Ei ole todellista eroa kehittyneiden maiden ja vähemmän kehittyneiden maiden välisen vaihtotaseen alijäämän välillä.

Kehittyneillä mailla on kuitenkin taipumus käydä nykyistä enemmän vaihtotaseen alijäämiä kuin heikosti kehitetyt vastineet. Tähän on kaksi pääasiallista syytä. Ensinnäkin vähemmän kehittyneillä mailla on taipumus olla suhteellisen eduissa luomaan monenlaisia ​​kulutushyödykkeitä tai palveluita työpaikoiksi "laivalla ulkomailla". Edullinen maa ja työvoima ovat yleensä runsaampia vähemmän kehittyneissä maissa. Toinen syy on se, että kehittyneet maat pyrkivät käyttämään enemmän rahaa ja ovat paljon turvallisempia kohteita pääomasijoituksille.

Nykyinen taseen alijäämä sekoittaa monia ihmisiä ja näkee sen negatiivisessa valossa. Tämä voi yksinkertaisesti kiertää merkitysten ympärillä sanalla "alijäämä". Jos sen sijaan vaihtotaseen alijäämää kutsuttiin "pääomataseen ylijäämiksi", joka on aivan yhtä tarkka, se ei ehkä saa samaa kielteistä painausta.

Erittäin yksinkertaistetussa esimerkissä on otettava huomioon seuraava kaksi maata koskeva skenaario, johon kuuluu kehittynyt maa A ja vähemmän kehittynyt maa B. Maa ostaa tekstiilejä maasta B, koska tavaraa voidaan tuottaa edullisemmin maittain B kuin kotona. Nyt, kun pidät maata dollaria, maa B kääntyy ympäri ja sijoittaa ne dollarit maahan A, koska se on turvallisempi paikka ansaita paluuta. Molemmat maat hyötyvät: Maa A saa halvempia tavaroita ja suurempaa pääomakantaa, kun taas valtio B saa työtä tekstiileihin, tuloihin ja toivottavasti parempaan sijoitetun pääoman tuottoon ulkomaille.