Euroopan unionin (EU) muodostaminen edisti tietä yhdentyneelle, monikansalliselle rahoitusjärjestelmälle yhtenäisvaluutta-euro. Vaikka useimmat EU-maat sopivat euron käyttöönotosta, muutamat, kuten muun muassa Iso-Britannia, Tanska ja Ruotsi, ovat päättäneet pitää kiinni omista valuutoistaan. Tässä artikkelissa käsitellään syitä, joiden takia jotkut EU-maat ovat luopuneet eurosta ja mitä etuja ne voivat antaa talouksilleen.

Euroopan unionissa on tällä hetkellä 28 valtiota, joista yhdeksän maata ei ole euroalueella - euron käyttöönotto yhtenäistetyllä rahajärjestelmällä. Kaksi näistä maista, Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska, on laillisesti vapautettu euron käyttöönotosta (Yhdistynyt kuningaskunta on äänestänyt EU: sta, ks. Brexit). Kaikkien muiden EU-maiden on tultava euroalueelle täytettyään tietyt kriteerit. Mailla on kuitenkin oikeus lykätä täyttämään euroalueen kriteerit ja lykkäämään euron käyttöönottoa.

EU-maat ovat moninaisia ​​kulttuurissa, ilmastossa, väestössä ja taloudessa. Kansakunnilla on erilaiset rahoitustarpeet ja haasteet. Yhteinen valuutta asettaa yhtenäisen rahapolitiikan järjestelmän. Ongelma on kuitenkin se, mikä on hyvää yhden euroalueen kansan taloudelle, voi olla kauhea toiselle. Useimmat EU-maat, jotka ovat välttäneet euroalueen, tekevät niin taloudellisen itsenäisyyden säilyttämiseksi. Seuraavassa on muutamia syitä miksi monet EU-maat eivät käytä euroa.

- 9 -> Riippumattomuus rahapolitiikan laatimisessa

• : Koska Euroopan keskuspankki (EKP) asettaa talous- ja rahapolitiikan kaikille euroalueen maille, ei ole itsenäisyyttä yksittäiselle valtiolle sen omat edellytykset. Yhdistynyt kuningaskunta, muu kuin euroalue, saattaa olla onnistunut elpy- mään vuosien 2007-2008 finanssikriisistä laskemalla nopeasti kotimaista korkoa lokakuussa 2008 ja aloittamalla määrällisen keventämisohjelman maaliskuussa 2009. Euroopan keskuspankki sitä vastoin odotti vuoteen 2015 asti aloittamaan määrällisen keventämisohjelmansa (rahan luominen valtion joukkovelkakirjalainojen hankkimiseksi talouden kannustamiseksi). Itsenäisyys maakohtaisissa haasteissa:
• Jokaisella taloudella on omat haasteensa. Esimerkiksi Kreikassa on suuri herkkyys korkomuutoksille, koska suurin osa sen kiinnityksistä on kiinteäkorkoista vai ei. Euroopan keskuspankkiasetukset sitovat Kreikkaa, mutta Kreikalla ei ole itsenäistä hallita korkotasoja eniten hyötyä sen kansalle ja taloudelle. Samaan aikaan Yhdistyneen kuningaskunnan talous on hyvin herkkä korkotasolle. Mutta ei-euroalueen maaksi se pystyi pitämään korkoja alhaisena keskuspankinsa, Englannin keskuspankin, kautta. Viimeisen lomakeskuksen itsenäinen luotonantaja:
• Kansantalous on erittäin herkkä valtion joukkolainojen tuotolle. Jälleen euromääräiset maat hyötyvät tästä. Heillä on omat itsenäiset keskuspankit, jotka pystyvät toimimaan maan velan viimeisenä keinona lainanantajana. Jos joukkovelkakirjalainan korotus kasvaa, nämä keskuspankit alkavat ostaa joukkovelkakirjalainoja ja siten lisätä likviditeettiä markkinoilla. Euroalueen maat pitävät EKP: n keskuspankkina, mutta EKP ei osta jäsenmaissa erityisiä joukkovelkakirjalainoja tällaisissa tilanteissa. Tulos on, että Italian kaltaiset maat ovat kohdistaneet suuria haasteita lisääntyneiden joukkolainojen tuoton vuoksi. Itsenäisyys inflaation valvontatoimenpiteissä:
• Kun inflaatio nousee talouteen, tehokas vastaus on korotusten korottaminen. Euroalueen ulkopuoliset maat voivat tehdä tämän riippumattomien sääntelijöiden rahapolitiikan avulla. Euroalueen mailla ei aina ole tätä mahdollisuutta. Esimerkiksi talouskriisin jälkeen Euroopan keskuspankki nosti korkoja, jotka pelkäsivät korkeaa inflaatiota Saksassa. Siirto auttoi Saksaa, mutta muut euroalueen maat, kuten Italia ja Portugali kärsivät korkeista koroista. Valuutan devalvaation riippumattomuus:
• Kansakunnat voivat kohdata taloudellisia haasteita, jotka johtuvat jaksottaisista syistä korkean inflaation, korkeiden palkkojen, vähentyneen viennin tai teollisen tuotannon vähenemisen vuoksi. Tällaisia ​​tilanteita voidaan tehokkaasti hoitaa devalvoimalla kansakunnan valuutta, mikä tekee viennistä halvempaa ja kilpailukykyisempiä ja kannustaa ulkomaisia ​​investointeja. Euromääräiset valtiot voivat devalvoida valuutansa tarpeen mukaan. Euroalue ei kuitenkaan voi itsenäisesti muuttaa euromääräistä arvostusta - se vaikuttaa 19: een muuhun maahan, ja se on Euroopan keskuspankin määräysvallassa. Bottom Line

Euroalueen maat menestyivät ensin euron alla. Yhteinen valuutta aiheutti valuuttakurssivaihtelujen (ja niihin liittyvien kulujen) poistamisen, helpon pääsyn laajaan ja rahaliiton yhtenäiseen Euroopan markkinoille sekä hintojen avoimuuden. Vuosien 2007-2008 finanssikriisi paljasti kuitenkin joitain euron rahapaikkoja. Jotkut euroalueen taloudet kärsivät enemmän kuin toiset (esimerkkejä ovat Kreikka, Espanja, Italia ja Portugali). Taloudellisen itsenäisyyden puutteen vuoksi nämä maat eivät voineet asettaa rahapolitiikkaa parantaakseen parhaiten omia takaisinperityksiä. Euron tulevaisuus riippuu siitä, miten EU: n politiikat kehittyvät yksittäisten valtioiden rahapoliittisten haasteiden ratkaisemiseksi yhtenäisen rahapolitiikan puitteissa.