a:

Asuntokuplan romahdus vuosina 2007 ja 2008 aiheutti syvän taantuman, jonka työttömyysaste oli lokakuussa 10,0% eli yli kaksinkertainen ennen kriisin korkoa. Syyskuusta 2017 lähtien työttömyysaste on laskenut kriisiä edeltäneiden alhaisten tasojen alapuolelle, mikä osoittaa, että työttömyyden kärki oli suhdanneherkkä eli toisin sanoen se vastasi suhdannevaihteluun, joka päinvastoin kokosi talouden elpyneen. On kuitenkin väitettävä, että suuri lama aiheutti rakenteellisen työttömyyden kasvua.

Toisin kuin suhdanneherkkä työttömyys, rakenteellinen työttömyys ei suoraan korreloi suhdannevaihteluun vaan on krooninen vastaus laajoihin taloudellisiin muutoksiin. Jos joku menettää työnsä kiinteistönvälittäjänä asuntomarkkinoiden laskusuhdanteen takia, löytää toisen työpaikan markkinoiden kasvaessa, he ovat kokeneet syklistä työttömyyttä. Jos joku menettää tehtävänsä hissioperaattorina, koska hissi on automatisoitu, heillä on rakenteellista työttömyyttä. (Molemmat muodot eroavat kitkattomasta työttömyydestä, epätäydellisten tietojen välttämättömyydestä terveillä työmarkkinoilla.)

Yhden ajattelutavan mukaan suuri taantuma aiheutti niin suuria häiriöitä joillakin maan alueilla, että paikalliset taloudet supistuivat pysyvästi ja paikalliset alat ryntäsivät tai liikkuivat muualla. Rakenteellinen työttömyys kasvoi seurauksena: ihmiset, etenkin heikosti koulutetut, eivät kyenneet löytämään työpaikkoja siirtymättä tai siirtymään uuteen teollisuuteen, mikä usein osoittautui liian vaikeaksi taloudellisten, koulutuksellisten tai muiden esteiden vuoksi. Asuntokriisi - suuren laman välitön syy - teki asioista huonommin sitomalla ihmisiä taloihin, joita he eivät voineet myydä menettämättä rahaa.

Rakenteellista työttömyyttä on vaikea mitata, mutta tietoja siitä, että kriisin jälkeinen työttömyyden kärki ei ollut vain syklinen. Vaikka otsikko työttömyysaste (edellä mainittu, joka tunnetaan myös nimellä U-3) on täysin palautunut, muut toimenpiteet eivät ole. U-1, joka mittaa 15 viikon tai pidempään työttömänä olleen työvoiman osuutta, on edelleen kriisin jälkeisen alhaisen yläpuolella; tämä kroonisen työttömyyden mittari voi tarjota ikkunan rakenteellisen työttömyyden tasolle. Vastaavasti U-6, joka sisältää ne, jotka ovat luopuneet etsimästä työtä tai ovat vastahakoisesti tyytyneet osa-aikatyöhön, jäävät ennen kriisiä edeltävän matalan.

Vuoden 2011 IMF: n valmisteluasiakirjassa pyrittiin mittaamaan suuren taantuman vaikutusta rakenteelliseen työttömyyteen U. S: ssa ja päätellyt, että se oli noussut noin 1,75 prosenttiyksikköä kriisin edeltävän 5 prosentin tasosta.Paperissa ehdotettiin myös, että rakenteellisen työttömyyden kasvun seurauksena inflaatiopaineiden seurauksena (U-3) työttömyys vähenisi alle noin 7 prosenttiin. Vuonna 2017 inflaatio hidastuu edelleen alle 5 prosentin työttömyysasteella.

Vaikka onkin mahdollista, että rakenteellinen työttömyys on nykyistä korkeampi kuin ennen asunto-kuplan puhkeamista, on vaikea selvittää kasvun syitä. Finanssikriisin alkaessa vuosikymmenellä automaatio on kiihtynyt ja työntäneet ihmiset pois valmistustehtävistä. Kilpailu ulkomaisista tuottajista, erityisesti Kiinasta, on lisääntynyt. Suurkaupunkien vuokrat ja korkea-asteen koulutuksen kustannukset ovat kasvaneet nopeasti, minkä vuoksi on vaikeampaa päästä markkinoille ja teollisuuteen, jossa työvoimaa on paljon. Jotkut näistä ilmiöistä liittyvät itse kriisiin, jotka johtuvat osittain siitä tai edistävät sen suuntaamista.

Suuri taantuma nosti rakenteellista työttömyyttä? Luultavasti ei ole yksinkertaista vastausta.