a:

Markkinoiden segmentointiteoria kertoo, että eri maturiteettipituuksien joukkovelkakirjamarkkinoiden välillä ei ole suhdetta. MST katsoo, että sijoittajat ja lainansaajilla on etuoikeuksia tiettyihin tuottoihin, kun he investoivat kiinteäkorkoisiin arvopapereihin. Nämä mieltymykset johtavat yksittäisiin pienempiin markkinoihin, joihin kohdistuu tarjonta- ja kysyntävoimia jokaiselle markkinalle. MST pyrkii selittämään samankaltaisen luottokelpoisuuden omaavien kiinteäkorkoisten arvopapereiden tuottokäyrän muodon. MST katsoo, että erilai- set maturiteetit eivät ole vaihdettavissa keskenään. Tarjonta- ja kysyntätekijät muo- dostavat näin ollen tuottokäyrää kullakin kypsyyspituudella.

Tuottokäyrä on maturiteetin suhde joukkovelkakirjojen tuottoon, joka on kartoitettu eri maturiteettipituuksilla. Joukkolainamarkki- noilla kiinnitetään erityistä huomiota tuottokäyrän muotoon. Tuottokäyrää on kolme päämuotoa: normaali, käänteinen ja humpattu. Normaali tuotto laskee hieman ylöspäin ja lyhytaikaiset hinnat alhaisemmat kuin korkeammat korot. Normaali tuottokäyrä osoittaa, että sijoittajat odottavat talouden kasvavan. Käänteinen tuottokäyrä ilmenee, kun lyhytaikaiset korot ovat pitkiä korkoja korkeammat ja osoittavat, että sijoittajat odottavat talouden hidastuvan, kun keskuspankit kiristävät rahapulaa. Hämmästyneellä tuottokäyrällä näkyy tulevaisuuden odotuksia, ja se voi olla siirtyminen normaalista käänteiseen tuotto-käyrään.

MST: n mukaan joukkovelkakirjojen kysyntä ja tarjonta kullakin maturiteetilla perustuu nykyiseen korkoon ja tuleviin korkotason odotuksiin. Joukkovelkakirjamarkkinat jakautuvat yleisesti kolmeen pääjaksoon, jotka perustuvat kypsyyspituuksiin: lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Joukkovelkakirjamarkkinoiden segmentoituminen johtuu siitä, että sijoittajat ja lainanottajat suojaavat varojensa ja velkojensa erääntymisajankohdat vastaavilla aikaväleillä.

Lyhytaikaisten julkisten ja yrityslainojen tarjonta ja kysyntä riippuvat esimerkiksi lyhytaikaisista varoista, kuten myyntisaamisista ja vaihto-omaisuuksista. Keskipitkän ja pitkän aikavälin maturiteettilainojen tarjonta ja kysyntä riippuvat siitä, että yritykset rahoittavat suurempia pääomanparannuksia. Sijoittajat ja lainanottajat pyrkivät suojaamaan vastuumääränsä jokaisella eräpäivällä, joten joukkolainamarkkinasegmentit toimivat toisistaan ​​riippumattomasti.

Suositeltava elinympäristöteoria on vastaava teoria, joka pyrkii selittämään tuottokäyrän muodon. Tämä teoria toteaa, että joukkolainojen sijoittajat ovat suosittuja maturiteettipituuksia. Sijoittajat näyttävät vain ulkomaisten markkinoidensa ulkopuolelle, jos riittävät tuotot kompensoivat havaitun ylimääräisen riskin tai haitan hankkimalla joukkovelkakirjalainoja eri maturiteettipituuksilla.Jos pitempiaikaisten joukkovelkakirjojen odotetut tuotot ylittävät lyhytaikaisten joukkovelkakirjalainojen odotukset, sijoittajat, jotka tavallisesti ostavat vain lyhytaikaisia ​​joukkovelkakirjalainoja, siirtyvät pidemmille maturiteeteille, jotta ne voivat saavuttaa paremmat tuotot.