Seuraamus on rangaistus, joka peritään toisessa maassa tai toisessa maassa. Se on ulkopoliittinen ja taloudellinen painostusväline, jota voidaan pitää eräänlaisena porkkana-kiinni-lähestymistapana käsitellä kansainvälistä kauppaa ja politiikkaa.

Esimerkiksi Venäjän maaliskuu 2014 Liettuan Krimikko on edelleen lahja, joka pitää antaa, vapauttaa sanktioita ja vastapakotteita, jotka vain näyttävät lisääntyvän. Syyskuussa 2015 Ukrainan pääministeri Arseny Yatseniuk ilmoitti, että hänen maansa kieltää venäläisten lentokoneiden ukrainan maaperästä. Kieltopäätös tulee voimaan 25. lokakuuta 2015. Ukrainan ilmoituksen jälkeen vain muutamia päiviä Venäjän liikenneministeriö vastusti uhkaamalla Ukrainan vastaisen hyökkäyksen kieltämistä Venäjän valtion virallisen uutistoimiston TASSin mukaan.

Ja tämä on vain viimeisin muunnelma tutussa teemassa. Ilmoitetut ilma-aluskiellot tulevat yli vuoden kuluttua siitä, kun Yhdysvallat ja Euroopan unioni lykkäsivät Vladimir Putinin "sisäpiiriin" kuuluvien jäsenten amerikkalaista ja eurooppalaista omaisuutta, johon kuuluvat poliitikot, yritysjohtajat ja yksi pankki maaliskuussa 2014. Tuolloin, Venäjä vastasi sanomalla useat amerikkalaiset poliitikot, mukaan lukien House Speaker John Boehner, senaatin enemmistöpäällikkö Harry Reid ja Arizonan senaattori John McCain. Venäjän pakotteiden vaikutukset amerikkalaisiin poliitikkoihin olivat näennäisesti rajalliset, ja heitä käsiteltiin humoristisesti: John McCain tukahdutti maaliskuun 20. päivänä: "Tämä on mielestäni siksi, että Siperian kevätkatkaisu on poissa, Gazpromin varastosta menetetään ja salainen pankkitili Moskovassa on jäädytetty. "

Vaikka kohdistetuilla venäläisillä ei kaikilla ollut ulkomaisia ​​varoja, he kohtasivat taloudellista rasitusta. He eivät kyenneet toteuttamaan dollarin määräisiä liiketoimia; pankit olivat vähemmän halukkaita auttamaan heitä peläten lamaannuttamaan länsimaita; ja amerikkalaiset yritykset eivät voineet työskennellä heidän kanssaan. Pitkällä aikavälillä näillä pakotteilla on kuitenkin todennäköisesti vähemmän vaikutuksia kuin laajemmat pakotteet Venäjän energiatuotannosta Eurooppaan. Noin 53 prosenttia Venäjän kaasuvirrasta kulkee EU: hun, arviolta 24 miljardia dollaria vuodessa.

Maalla on käytettävissään useita erityyppisiä pakotteita. Vaikka jotkut ovat laajemmin käytettyjä kuin toiset, kunkin yleinen tavoite on pakottaa käyttäytymisen muutokset.

Seuraamukset voivat tehdä monia muotoja

Sanktioita voidaan käyttää useilla tavoilla. Näihin kuuluvat:

• Tullit - Toisesta maasta tuotujen tavaroiden verot.
• Kiintiöt - raja, kuinka monta tavaraa voidaan tuoda maahan toisesta maasta tai lähettää kyseiseen maahan.
• Embargoes - Kaupparajoitus, joka estää maan kauppaa toisen kanssa. Esimerkiksi hallitus voi estää sen kansalaisia ​​tai yrityksiä tarjoamasta tavaroita tai palveluita toiseen maahan.
• Ei-tariffiesteet (NTBs) - Tuontitavaroihin sovelletaan ei-tariffirajoituksia, ja ne voivat sisältää lisensointi- ja pakkausvaatimukset, tuotestandardit ja muut vaatimukset, jotka eivät ole nimenomaan veroja.
• Omaisuuden jumittuminen tai takavarikointi - Maan tai henkilön omistamien omaisuuserien estäminen myydä tai siirtää.

Seuraamusten lajit

Seuraamukset luokitellaan useilla tavoilla. Yksi tapa kuvata niitä on seuraamuksen antavien osapuolten lukumäärä. "Yksipuolinen" seuraamus tarkoittaa sitä, että yksi maa noudattaa rangaistusta, kun taas "kahdenvälisellä" seuraamuksella tarkoitetaan sitä, että ryhmä tai maan lohko tukee sen käyttöä. Koska maiden ryhmät ovat kahdenvälisiä pakotteita, niitä voidaan pitää vähemmän riskialttiina, koska mikään maa ei ole rangaistuksen seurauksena. Yksipuoliset pakotteet ovat riskialttiimpia, mutta ne voivat olla erittäin tehokkaita, jos ne ovat taloudellisesti tehokkaita.

Toinen tapa luokitella seuraamukset on niiden kaupankäynti, jota ne rajoittavat. Siviilioikeudelliset seuraamukset estävät tavaroiden menetyksenmaahan, kun taas tuontisäännökset estävät tavaroiden jättämisen maan. Nämä kaksi vaihtoehtoa eivät ole yhtä suuria ja johtavat erilaisiin taloudellisiin seurauksiin. Tavaroiden ja palveluiden estyminen maahantulosta (vientisakko) on yleensä pienempi kuin tavaroiden tai palvelujen estäminen kyseisestä maasta (tuonnin seuraamus). Vientipakotteet voivat kannustaa korvaamaan estetyt tavarat jotain muuta. Tapaus, jossa vientipäätös voisi toimia, on estää arkaluonteinen teknologinen osaaminen pääsemästä kohdemaahan (ajatella kehittyneitä aseita). Kohteena olevan maan on vaikeampi luoda tällaista hyvää talouteen.

Maahantuonnin estäminen tuonnin seuraamuksella lisää mahdollisuutta, että kohdemaalla on huomattava taloudellinen taakka. Esimerkiksi 31. heinäkuuta 2013 U.S. hyväksyi lakiehdotuksen H. R. 850, joka pohjimmiltaan estää Irania myymästä öljyä ulkomailta ydinohjelmansa vuoksi. Tämä lakiehdotus seurasi vuotta, jolloin Iranin öljynvientiä oli jo vähennetty kansainvälisten pakotteiden avulla. Jos maat eivät tuota kohdemaiden tuotteita, kohderyhmä voi joutua kohtaamaan talouden romahduksen ja työttömyyden, mikä voi aiheuttaa merkittävää poliittista painostusta hallitukselle.

Kohdistetut pakotteet

Vaikka pakkokeinojen tavoitteena on pakottaa maa muuttamaan käyttäytymistään, on paljon vaihtelua siitä, miten rangaistukset tasoitetaan ja kenelle ne kohdistuvat. Seuraamukset voivat kohdistaa koko maan, kuten maan viennin vientikiellon tapauksessa (esim. Kuuban U.S.-pakotteet). Ne voivat kohdistaa tiettyihin toimialoihin, kuten öljyaseiden myyntiä koskevan vientikiellon. Vuodesta 1979 lähtien Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat kieltäneet tavaroiden ja palvelujen tuonnin tai viennin Iraniin.

Seuraamukset voivat kohdistaa myös yksilöitä, kuten poliittisia henkilöitä tai yritysjohtajia - kuten edellä mainitut E. U.:n ja U.S.n sanktiot Putinin liittolaisille maaliskuussa 2014.Tällaisen seuraamuksen antaminen on suunniteltu aiheuttamaan taloudellisia vaikeuksia pienelle joukolle yksilöitä sen sijaan, että se vaikuttaisi maan väestöön. Tällaista seuraamusstrategiaa käytetään todennäköisimmin silloin, kun poliittinen ja taloudellinen valta keskittyy suhteellisen pienen yksilöryhmän käsiin, joilla on kansainvälisiä taloudellisia etuja.

Military Threat Alternative

Vaikka maat ovat käyttäneet pakotteita pakottamalla tai vaikuttamaan muiden kauppapolitiikkaa vuosisatojen ajan, kauppapolitiikka on harvoin ainoa ulkopolitiikan strategia. Sen mukana voi olla sekä diplomaattisia että sotilaallisia toimia. Sanktio voi kuitenkin olla houkuttelevampi työkalu, koska se asettaa taloudellisia kustannuksia maan toimille pikemminkin kuin sotilaalliseen toimintaan. Sotilaalliset ristiriidat ovat kalliita, resurssitehokkaita, kustannuselämää ja voivat aiheuttaa muiden kansojen ikäisyyden väkivallan aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä.

Lisäksi ei ole mahdollista, että jokainen maa reagoi jokaiseen poliittiseen ongelmaan sotilaallisella voimalla: armeijat eivät useinkaan ole tarpeeksi suuria. Lisäksi jotkin ongelmat eivät yksinkertaisesti ole kovin sopivia aseellisiin toimenpiteisiin. Seuraamuksia käytetään yleensä, kun diplomaattiset ponnistelut ovat epäonnistuneet.

Milloin on aika säätää seuraamuksia?

Seuraamuksia voidaan antaa useista syistä, kuten vastatoimenpiteistä toisen maan taloudelliselle toiminnalle. Esimerkiksi teräsvalmistajamaa voi käyttää seuraamuksia, jos toinen maa yrittää suojella uutta terästeollisuutta asettamalla tuontikiintiön ulkomaiselle teräkselle. Seuraamuksia voidaan käyttää myös pehmeämpänä välineenä, etenkin ihmisoikeusrikkomusten ehkäisevänä tekijänä (esim. Etelä-Afrikan apartheid-aikakauden vastaisia ​​U.S.-pakotteita). Yhdistyneet Kansakunnat saattaisivat hyväksyä kahdenvälisten pakotteiden käytön maahan, jos se tekee ihmisoikeusloukkauksia tai jos se rikkoo ydinaseita koskevia päätöslauselmia.

Joskus uhkasakko riittää muuttamaan kohdemaiden politiikkaa. Uhka merkitsee sitä, että uhkaava maa on valmis menemään taloudellisiin vaikeuksiin rangaistakseen kohdemaata, jos muutos ei tapahdu. Uhan uhrit ovat pienemmät kuin sotilaallisen väliintulon kustannukset, mutta niillä on edelleen taloudellinen painoarvo. Esimerkiksi vuonna 2013 Zimbabwen presidentti Robert Mugabe ja hänen sisäpiirinsä rangaistiin U.S., koska väitetyt oikeuksien väärinkäytökset.

Joskus maata voi harkita seuraamuksen käyttämistä kotimaisista syistä eikä kansainvälisistä syistä. Joskus kansallismielisyys tulee esiin, ja yhden maan hallitus voi käyttää rangaistusta keinona osoittaa ratkaisua tai luoda häirintää kotimaisista ongelmista. Tämän ongelman vuoksi Maailman kauppajärjestön (WTO) kaltaiset kansainväliset järjestöt pyrkivät vähentämään joitain paineita ja luomaan paneelit puolueettomasti tarkastelemaan maiden välisiä riitoja. Tämä on erityisen hyödyllistä poistaa suurempia ongelmia tieltä, koska sanktiot voivat johtaa taloudellisesti vahingollisiin kauppariviin, jotka voivat sattua maihin, jotka eivät ole mukana alkuperäisessä riidassa.

Seuraamuksen aiheuttamaa taloudellista kärsimystä ei useinkaan tunneta välittömästi. Tutkimus on osoittanut, että taloudellisen vaikutuksen vakavuus kohdemaahan kasvaa, kun kansainvälisen yhteistyön ja koordinoinnin taso lisääntyy. Se on myös voimakkaampi, jos sanktiossa mukana olleilla mailla on aiemmin ollut läheisiä suhteita, koska kauppasidokset ovat todennäköisemmin merkittäviä, jos mailla on suhteet.

Pankkivaikutuksen vaikutus

Tuonnin seuraamuksen välittömät vaikutukset kohdemaahan ovat se, että maan vientiä ei hankita ulkomailta. Riippuen siitä, mikä on kohdemaahan taloudellisesti riippuvainen viedystä hyödystä tai palvelusta, sillä voi olla haitallinen vaikutus. Sanktio voi aiheuttaa sellaisen poliittisen ja taloudellisen epävakauden, joka johtaa enemmän totalitaariseen hallintoon, tai se voi aiheuttaa epäonnistuneen valtion vallaviruksen vuoksi. Kohdemaata kärsii viime kädessä sen kansalaisten keskuudessa, jotka kriisin aikana saattavat lujittaa hallintoa eikä räjäyttää sen. Rikastunut maa voi olla jalostusmaata ääriliikkeille, mikä on skenaario, jonka aloittava maa todennäköisesti haluaisi puuttua.

Seuraamukset voivat noudattaa tahattomien seurausten lakia. Esimerkiksi arabimaiden öljynviejämaiden järjestö (OAPEC) antoi vuonna 1973 Amerikan yhdysvaltalaisille öljypositioihin liittyvän vientikiellon rangaistuksena jälleen toimittaakseen Israelin aseita. OAPEC käytti kauppasaartoa ulkopolitiikan välineenä, mutta vaikutukset heikensivät ja pahentaneet maailmanlaajuista 1973-74 pörssiromahdusta. Pääomavoitto öljyn hinnan noususta aiheutti Lähi-idän maihin asevarustelun - epävakauttavan ongelman - eikä se johtanut OAPECin suunnittelemaan politiikan muutokseen. Lisäksi useat vientikiellot ovat vähentäneet öljynkulutusta ja vaatineet öljytuotteiden entistä tehokkaampaa käyttöä ja vähentävät edelleen kysyntää.

Seuraamukset voivat lisätä kustannuksia kuluttajille ja yrityksille niissä maissa, jotka luovuttavat heille, koska kohdemaata ei pysty ostamaan tavaroita, mikä johtaa taloudellisiin menetyksiin työttömyyden ja tuotantotappioiden takia. Lisäksi liikkeeseenlaskija vähentää kotimaan kuluttajien tavaroiden ja palveluiden valintaa ja voi lisätä liiketoiminnan kustannuksia yrityksille, jotka joutuvat etsimään muualla toimituksia. Jos seuraamus tehdään yksipuolisesti, kohdemaalla voi käyttää kolmannen osapuolen maata estääkseen estetyn tuonnin tai viennin vaikutuksen.

Bottom Line

Sanktioiden onnistuminen vaihtelee sen mukaan, kuinka monta osapuolta on mukana. Kahdenväliset pakotteet ovat tehokkaampia kuin yksipuoliset pakotteet, mutta menestysaste on yleensä melko alhainen. Monissa tapauksissa seuraamukset aiheuttivat taloudellisia haittoja muuttamatta kohdemaiden politiikkaa. Säädökset ovat viime kädessä ankaraa ulkopoliittisia välineitä, koska niiden käyttöönotto on harvoin riittävän tarkka, jotta ne vaikuttaisivat vain kohdennetulle talouteen ja koska ne edellyttävät, että taloudellinen haitta johtaa siihen poliittiseen painostukseen, joka hyödyttää yllyttävää maata.